15. maaliskuuta -15 / Oscar ilman paitaa (sä oot edelleenki kauhee kotka) (Hely)

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

15. maaliskuuta -15 / Oscar ilman paitaa (sä oot edelleenki kauhee kotka) (Hely)

Viesti  Jewell lähetetty Su Maalis 15, 2015 2:51 pm

Warnings: Päihdeaineita, kiroilua, kaikkea mikä ei sovi pienimmille. Eikä tää tosiaan liity mitenkään hevosiin.

15. maaliskuuta -15 / Oscar ilman paitaa (sä oot edelleenki kauhee kotka) (Hely)
Jos Jewell oli hyvä tekemään pizzaa, vohveleita ja kaikkea muutakin mistä turpoaa kuin ilmapallo, oli Jonna loistava mitä tuli alkoholijuomiin. Siis kaikella saralla - se osasi tehdä monimutkaisiakin drinkkejä, se joi niin paljon pysyen selvänä ettei se ollut edes reilua meitä muita kohtaan ja osasi kaikkia älyttömiä juttua, kuten juoda ilman käsiä 5 shottia 5 sekunnissa. Inka tosin vakuutti, että Jonna myös treenasi sen taitoja aika vakituisesti monena iltana viikossa. Jonnan kaataessa kaikille toisia mansikkamargaritoja, Jutta tirskui jo itsekseen parit siniset enkelit ja muut juoneena.

Kukaan meistä ei oikeastaan tuntenut Juttaa ja ksuvia vielä paremmin, mutta Inka oli tänään kai keskustellut niiden kanssa henkeviä liittyen Miikan takapuoleen ja kutsunut ne käymään. Nyt Jutta näytti siltä, että vajoaa sohvapöydän alle naurusta mikä hetki hyvänsä ja ksuvi höpötti kovaan ääneen Anetten kanssa. Mä istuin hymyillen sohvalla, ottaen vastaan Jonnan tarjoaman lasin. Musiikki soi niin kovalla, että ihmettelin eikö kukaan naapureista valita. Kun kysyin, nauroivat kämpän asuttava kaksikko. Saisi desibelit nousta vielä paljon korkeammalle ennen sitä, kuulemma. Onnelliset, mun naapurini Marjutta oli ihan mukava eläkeikäinen nainen, mutta oli kyllä valmis soittamaan vaikka poliisit jos pidin liikaa meteliä.

Musiikki oli menevää, kunnon bilemusaa ja pian Juttakin tajusi sen. Se loikkasi lattialta seisomaan ja alkoi heilua musan tahdissa olohuonetta ympäri.

"Mulla on tänään niiiin hyvä päivä!" nainen kiekui. Virnistelin.

"Me huomataan se", Jonna nauroi.

Jutta jatkoi pyörimistä ja kikattamista ovikellon soidessa. Inka nousi seisomaan ja lähti ovelle. Se avasi sen näytti yllättyneeltä. Jonna kysyi, kuka siellä oli ja Inka irvisti sille.

"Oscar, eikä sillä oo paitaa."

Täytyi myöntää, etten ollut Anetten koskaan liikkuvan niin nopeasti. Tai oikeastaan kenenkään. Se melkein purskautti margaritansa ulos suustaan vetäessään väärän henkeen, puoliksi heittäen ja puoliksi laskien lasinsa pöydälle ja rynnätessään sohvalta ylös päätyen melkein nokalleen maahan. Jotenkin nainen onnistui pysymään pystyssä ja tunki Inkan ohi oven toiselle puolelle. Vissiin Oscarilla ei ollut paitaa, koska käytävästä kuului iloinen kiljaisu.

"Voi helv--", kirosi Jonna kurkatessaan Inkan olan takaa. Se kääntyi ympäri kohauttaen kulmiaan tavalla, joka sanoi ettei tuota näkyä halunnut kokea enää ikinä.

Pian Anette ja paidaton Oscar tunkivatkin ovesta sisään. Inka jäi vielä hämmentyneenä oven suuhun, pitäen ovea auki.

"Mitä sä täällä teet?" kujersi Anette Oscarin kainalossa.

"Oon hämäys", Oscar vastasi pehmeästi pörröttäen hämmentyneen Aneten hiuksia. Mä kurtistin kulmiani.

"Mikä hämäys?" Jonna kysyi äänessään sävyä, joka odotti pahinta. Ja pahin tosiaan tapahtui.

"Ei me muuten oltaisi ikinä päästy sisään!" kiekaisi mulle maailman tutuin riikinkukko ovensuusta. Miika käveli sisään, katsellen ympärilleen uteliaasti. Sen perässä tuli Kristian - se Kristian, jolla oli musta nahkatakki, maailman upein hymy ja ihan vitun seks---- Hei Hely, maa kutsuu! Mutta päässäni osasin kyllä jo kuvitella jokaisen lihaksen ääriviivat, jotka mustan neuleen alla kulkisi. Voi miksi ne olivatkaan käyttäneet Oscaria syöttinä, eikä Kristiania! Kristian oli niitä, jotka olisivat voineet sisälläkin istua aurinkolasit päässä ollen silti cool eivätkä lainkaan typeriä.

Voi vitsi että mä olin typerä. Ehkä joku mun kiltin tytön imagossa repi mua pahoja poikia päin ja kun nyt niitä kerran oli huoneessa parikin (Oscaria ei laskettu, se oli niin luttana Anettensa kanssa) kävi mun pää sellaisilla ylikierroksilla, että oli vain paras juoda loppu juoma ykkösellä alas. Jonna virnisteli mulle parin metrin päästä, mutta otti sitten kasvoilleen kaikkein kiukkuisimman ilmeensä. Se oli varmasti keksinyt sen vain ja ainoastaan Miikaa varten, joka hymyili säteilevästi.

"Tehän ootte oikeesti vauhdissa! Mitä seuraavaksi, menkkojen vertaistukiryhmä ja Titanic?" Miika kysyi reippaasti ja tiiraili selvästi harkiten pöydällä lojuvaa tequilapulloja.

"Ei kun ajateltiin puhua meidän seksikokemuksista. Haluutko osallistuu?" Inka heitti takaisin yhä ovea auki pitäen. Se ei ollut ehkä fiksu kysymys, koska Miikan ilme piristyi entisestään jos mahdollista.

"Tietenkin! Oon aina halunnut avata tätä aihetta meidän Helinä-keijun kanssa", se tokaisi ja istui mun viereen sohvalle kietaisten kätensä mun ympärille. Mä - kuten aina - punastuin, mutta pyörittelin silmiäni.

"En välttämättä täytä sun odotuksia", vastasin. Miika katsoi ystäviään järkyttyneenä.

"Mä kun oon odottanut susta sellaista Fifty Shades of Grey -hullua", jätkä myhäili. Mä punastuin entisestään, vaikken ollut koskaan lukenut yhtäkään kirjaa kyseisestä sarjasta.

"Kato Miika kun kaikki ei lue kirjoja, jotka tunnetaan vaan erotiikasta. Sori, et tuhoon sun kirjapiirin." Jonna pyöritteli silmiään. Kristian seisoi vain hiljaa aivan ovensuussa, näyttäen siltä, että mitä mä täällä oikeen teen. Miika mutristi huuliaan vähän turhan suloisesti.

"Harmi. Se herätti mussa niin paljon empatiaa, että haluaisin kyllä keskustella jonkun kanssa."

"Oonkin aina ollut sitä mieltä, että sun täytyis hankkia psykiatri."

"Psykiatreissa on yks huono puoli - ne ei varmaan haluu kokeilla mun kanssa."

"Mä voin!"

Okei. Vika kommentti ei tosiaan ollut Jonnan vaan taas lattialle makaamaan päätyneen Jutan, joka rääkäisi lauseen kovaan ääneen nostaen kätensä reippaasti ylös. Ikävää oli, että siinä kädessä minkä Jutta heilautti, oli myös margaritalasi. Kaikki juotava lensikin kaaressa Jutan kasvoille.

"Perse", nainen kiekaisi heti perään.

"Onhan mulla ihan hyvä, kiitos kysymästä", Miika vastasi.

"Voisit vaikka muuttaa niiden paviaanien kanssa Korkeasaareen", mutisi Jonna.

"Ei Korkeasaaressa oo enää paviaaneja", mä sanoin.

"Ehkä Ruotsissa on", tokaisi ksuvi.

"Voi pyhä luoja teitä", Inka valitti.

Anette kehräsi Oscarin paljaassa kyljessä ja Kristian näytti tuskastuvan joka hetki enemmän.

"Istu Kristian vaan alas", Inka kehoitti, olihan se kunnon emäntä, sulkien vihdoin oven. Tila vaan oli vähän vähissä. Kristian onnistui jotenkin tunkemaan itsensä sohvalle ksuvin viereen.

"Ne jotka ei tiedä, tässä on Kristian Fagerholm", Miika kuulutti koko huoneelle. Suurin osa tiesi, kuka Kristian oli, mutta Jutta siristi silmiään noustessaan istumaan matolle margaritat kasvoilla valuen ja ksuvi katsoi miestä samalla tavalla, kuin mä olin varmasti hetki sitten. Ehkä sekin painoi mieleensä mielikuvituksessaan lihaksia, kuin olisi piirtämässä muotokuvaa. Jonna huokaisi kovaan ääneen, kuin arvaisi mitä kaikkien mielessä liikkui ja nousi seisomaan.

"Saaks olla jotain?" se kysyi kävellen kaapille, joka tursui kaikkea mahdollista.

"Yks Cosmopolitan, kiitos", Miika tilasi kimittäen kuin naiset baaritiskillä. Sen ilme oli ihan näkemisen arvoinen, kun sen eteen lätkäistiin ihka aito drinkki. Se aukoi hetken suutaan, kunnes alkoi juoda juomaansa ristien jalkansa kuin tyttö. Oscar sanoi olevansa autolla, joten se ei joisi mitään. Kristianille Jonna sen sijaan kaatoi puhtaan vodkashotin, tuplana, vaikka jätkä ei edes pyytänyt. Kristian kiitti (jäätävän ihanalla syvällä miehen äänellä) ja jopa hymyili. Jonna hymyili takaisin.

Hei, nyt multa oli mennyt jotain ohi. Jonna hymyili? Miika oli huomannut saman, koska osoitti keskisormellaan Kristiania ja Jonnaa vuorotellen.

"Tunneks te?" jätkä sopersi (tässä kohtaa olin aivan varma, että se oli kyllä ottanut jotain jo ennen tänne tuloa). Jonna kohotti kulmaansa tavalla, joka sanoi "no tietenkin ääliö".

"Niin no, niistä seksikokemuksista puhuen", Kristian virkkoi pisimmän lauseensa koko illan aikana. Miikan suu loksahti auki ja se osoitteli yhä ystävästään blondiin tyttöön. Jonna hymähti, heilautti kättään vähättelevästi ja kääntyi kaatamaan itselleen juotavaa - samanlaisen kuin oli Kristianillekin kaatanut. Miika jätti katseena Jonnaan, joka joi isoja kulauksia.

"Mutta vaikka kuinka tippuis se vodka, sä oot edelleenki kauhee kotka", Miika lopulta lausui. Jonna tyrskähti kesken juomisen ja virnuili.

"Toivot vaan."

Ilta sujui ihan hyvin, tunnin päästä otti Jonna Miikaa korvasta kiinni ja raahasi ovesta ulos. Kristian lampsi perässä, samoin Oscar josta Anetella oli suuria vaikeuksia päästää irti. Vähän jo (alkoholista) piristynyt Jonna vielä säteilevästi hymyillen ilmoitti oven suusta, että diili oli yhä sama - ovesta pääsisi sisään vain puolipukeisena ja tanssimalla.

Oven kolahtaessa kiinni Jutta huokaisi kovaan ääneen.

"Miika on ihana", se kiekaisi kovaan ääneen. Inka pyöritteli silmiään siiderinsä takaa.

"Miika on ihan vitun juntti", Jonna naureskeli. Inka pyöritteli silmiään sillekkin.

"Mä voisin perustaa sille fanikerhon", Jutta totesi vakavana. Se rypisti kulmiaan vähän vihaiseen ilmeeseen, joka tosin oli kaikkea muuta kuin vihainen.

"Mä voisin liittyä", mutisin ja join sille kulaukset.

"Mäkin", Anette huokaisi, sitten heiluttaen päätään kuin palatakseen takaisin tosimaailmaan, "Eikun siis ei. Oscar. Keskity Anette keskity."

Inka pyöräytti silmiään varmaan kymmenen kertaa. Jonna repi Jutan lattialta ylös ja rojahti itse istumaan sohvalle. Se tuijotti kattoon hiljaa, siristäen silmiään vähän pelottavasti.

"Inka, pääseekö meidän katolle?" se kysyi kääntäen katseensa kämppikseensä. Inka kiljaisi heti kovaan ääneen kiellon, sinnehän ei mentäisi, mutta virnuillen Jonna vain nyökytteli. Pian kaksikolla oli äänetön riita, jossa kumpikin tuijotti toisiaan herkeämättä silmiin. Lopulta Inka käänsi katseensa pois ja Jonna loikkasi pystyyn.

Jonna johdatti kaikki koko ajan ylemmäs ja ylemmäs kerrostaloa, en ymmärrä miten se osasi heti etsiä oikean oven ylös. Talon katto oli kuin suurkaupungeissa - sinne pääsi helposti, se oli tasainen ja reunoja kiersivät metrin korkuiset aidat. Koskenkorva -pullo Jonnan kädessä heilui vaarallisesti, kun nainen kirmasi aivan reunalle sen yli kurkottaen. Jonna kääntyi katsomaan meitä ja hymyili.

"Oscar ilman paitaa ja mä oon vissiin kotka, ei huono päivä eihän?" se kysyi.

Ei ollut ei, vastasivat kaikki kuorossa. Kaupungin valot alkoivat hiljakseen sammua toinen toisen perään meidän katsellessan niitä. Jonnan pullo kiersi kaikki läpi ja kun se oli loppu, kello oli kolme yöllä ja me maattiin kylmää kattoa vasten tähtiä tuijottaen.

_________________
THERE ARE FAR, FAR BETTER THINGS AHEAD THAN ANY WE LEAVE BEHIND
C.S. Lewis


avatar © Daniela S. Nassetti CC BY-NC-ND 2.0 (flickr.com)
avatar
Jewell
Tallin omistaja
Tallin omistaja

Viestien lukumäärä : 561
Join date : 04.02.2013
Ikä : 29
Paikkakunta : Räpäkkö

Näytä käyttäjän tiedot http://leijis.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa