Saika Pihkala (yksityisen omistaja)

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Saika Pihkala (yksityisen omistaja)

Viesti  saikas lähetetty Su Huhti 12, 2015 7:10 am


© rema1n5, CC BY-NC-ND 2.0

Nimi: Saika ”Sarkku” Pihkala
Ikä: 25v, 28.04

Yksityiset: Maskros SWE ”Maissi” & Quicksilver "Verona"
Pituus: 152cm
Hiusten väri: tummanruskea
Silmien väri: tummanruskea

Menneisyys: Olen hevosten kanssa jo nelivuotiaasta lähtien pyöriskellyt, sillä vanhempani pitivät vielä aikojen alussa ratsastuskoulua, jossa myös oma ”nimikkohevoseni” Aino asusti. Ensimmäiset ratsastustuntini meninkin vain Aino-ponilla, sillä olin ikäisekseni lyhyt ja Aino olikin ainoa (heh heh) jolla pystyin menemään kunnollisesti. Pituuden kasvaessa siirryin suurempiin pieniin poneihin ja niin edelleen. Ensimmäiset tallikisani hyppäsin 150-senttisellä Rossilla, joka ylitti esteitä nopeammin kuin itse meinasin pysyä kyydissä!

Kuuden vuoden ikäisenä vanhempani erosivat ja ratsastuskoulu lopetettiin. Niin elämästäni hävisi rakkaat ponit Ross ja Aino. Sain kuitenkin yllätyslahjani sisareni kanssa yhteisen new forestin, joka eli kanssamme kymmenen vuotta, kunnes se jo kaksikymppisenä piti lopettaa. Pidin vuoden ratsastustauon, kunnes siirryin Suomesta Hollantiin opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi. Saapuessani takaisin Suomeen toin mukanani kokemusta ja sain töitä tätini yksityistallilta valmentajana.

Ei kestänyt kauaa, kunnes tätini tallilla asuvat hyvin koulutetut hevoset, joita silloin tällöin ratsastin, rupesivat kyllästyttämään ja lähdin rajan toiselle puolelle etsimään nuorta hevosta itselleni. Löysin eräältä kasvatustallilta kolmivuotiaan russponin, joka tervehti minua iloisella hirnahduksella ja ihastuinkin oriin ensisilmäyksellä. Poni lähti heti mukaani ja kotiin päästyäni alkoi yhteinen taival.
Luonne: Olen 25-vuotiaaksi aika kyyninen ja hieman tylsä, varsinkin jos en ole hyvällä tuulella. Alkuun saatan jopa vaikuttaa ujolta, kun hiljaisesti vastailen kysymyksiin ja välttelen henkilökohtaisten asioideni jakamista. Kunhan minuun jaksaa tutustua, olen oikein huumorintajuinen ja hauska, ellen ole päätynyt maistelemaan kentän pohjaa ratsastaessani. Olen suhteellisen puhelias ja puhun mielelläni poninomistajan arjesta, varsinkin kun käsissäni on maailman ärsyttävin pieni poni.

Minua voisi kuvailla toimeliaaksi ja tehokkaaksi, muttei kuitenkaan erityisen ahkeraksi aloittajaksi. Jaksan siivota karsinoita ja tarhoja vaikka kuinka, kunhan vain jaksan tehtävän aloittaa. Minua saa useampaan otteeseen kehottaa pois siivoamasta, uhkailla soittaa poikaystävä paikalle (joka varmasti minut raahaisi pois tarhan perukoilta) ja vaikka mitä, ennen kuin maltan lopettaa.
Ratsastajana olen kärsivällinen, tomera ja tarkka, en anna hevosen kulkea miten sattuu ja pidän vauhdista! En pelkää hevosta, joka ryöstäytyy käsistä, enkä pelkää jos hevonen lähtee hillittömälle pukkilaukkakierrokselle. Omilta valmentajiltani olen ansainnut lempinimen ”liimaperse”, sillä minua ei hirveän helposti saa kuitenkaan selästä alas.

Ulkonäkö: Sillä opiskeluaikani ovat nyt vihdoin ohi, vietän päiväni usein vain tallilla hääräten. Tästä syystä pitkät, tummat hiukseni ovat usein siistillä letillä pääni ympärille kiedottuna, nutturalla keskellä päätä tai kiireisinä päivinä joko auki. Tummia silmiä suojaa sirot silmälasit, joiden toinen sanka tuppaa katkeilemaan, josta syystä tumma teippi valkoisissa sangoissa näkyy pitkälle.

Useimmiten päälläni on vanhalta työnantajalta saatu kirjailtu musta tuulitakki, jonka selässä lukee valkoisella tekstillä ”Maskros SWE” ja etupuolelle on kirjailtu oma nimeni. Siihen on yhdistetty siistit ratsastushousut, jos ei oteta huomioon kaikkia tahroja, joita ei aina jaksa pestä pois. Jalassa on matalat ratsastuskengät ja valitettavan usein eriparisukat, joihin on tarttunut sekarotuisen Arttu-koiran valkoisia karvoja. Kesäisin saatan jopa uskaltautua tallille pelkässä topissa ja päivästä riippuen jopa shortseissa.

Jostain syystä vaivaudun aina meikkaamaan ennen tallille lähtöä, joten kasvojani koristaa ohut siipirajaus silmissä ja huolitellut kulmakarvat. Joskus jää meikit kotiin ja näytän melkein kodittomalta, sillä samoina päivinä saattaa motivaatio olla niinkin alhainen, että sotkuiset hiukset on vain huolimattomasti sidottu poninhännälle niskaan.
avatar
saikas
Ilveksen oppipoika
Ilveksen oppipoika

Viestien lukumäärä : 25
Join date : 12.04.2015

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa