16. helmikuuta -15 / Pizzaa, joka on legenda jo eläessään (Jonna)

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

16. helmikuuta -15 / Pizzaa, joka on legenda jo eläessään (Jonna)

Viesti  Jewell lähetetty Ma Helmi 16, 2015 12:38 pm

16. helmikuuta -15 / Pizzaa, joka on legenda jo eläessään (Jonna)
Tänään Jewell teki illalla kaikille pizzaa. Se oli jopa soittanut aamuvuorossa olleille, mutta koska Jewellin pizza oli legenda jo eläessään, olivat Inka ja Miika melkein juosseet paikalle. Myös uusi työntekijä oli kutsuttu, vaikka vielä ei ketään vierasta näkynyt. Olin yhä hieman odottelevainen, tietenkin halusin omin silmin nähdä sen naisen, josta Miika oli viimeisen vartin puhunut! Jewellin pizza oli kuitenkin niin kuuma juorunaihe, että uusi työntekijäkin oli siitä ihan varmaan kuullut (olihan ihme, ettei koko kylä ollut jo oven takana). Tallinomistajatar oli aikoinaan ollut töissä jossain Kotipizzassa ja osasi tehdä ohuita, rapeita pohjia sekä omana erikoisuutenaan paljon parempaa täytettä kuin yksikään ravintolaketju pystyi tarjoamaan.

"Miika, käytöstapoja!" Jewell läksytti ruskeatukkaista poikaa, joka veti melkein kaksin käsin ruokaansa. Kun käsky ei mennyt läpi, sai Miika paistinlastasta takaraivoonsa. Virnuili vieressä omahyväisesti, jonka vuoksi koin itse saman kohtalon. "Miksi mä oon teidät lapset töihin ottanu, saankohan miettiä."

Punaiset hiukset olivat sotkuisesti nutturalla (sitä pystyi kutsumaan on hipsteriksi), kuten useina päivinä aikaisemminkin. Ilme oli tuima, mutta silmistä paistoi sama ilkikurisuus kuin aina ennenkin. Inka virnuili toisella puolella pitkää pöytää. Me istuttiin päärakennuksen keittiössä pitkillä penkeillä, jotka olivat jo vanhat, mutta toimivat loistavasti. Parhaimillaan niille sai tungettua 10 ihmistä. Keittiö oli muutenkin avara.

Miikan nenässä oli ketsuppia pizzan pohjasta, josta Hely huomautti punastellen. Konsta pyöritteli silmiään, kun jätkä koetti kovasti saada nenäänsä puhtaaksi huonoin tuloksin. Lopulta sen naamalla tuntui punaista ainetta olevan enemmän kuin alunperin, enkä todellakaan tiedä miten se oli mahdollista.

Tällä kertaa meillä oli jopa syy vähän juhlia. Olin tänään ollut ratsastamassa Varpua, joka oli liikkunut aivan täydellisesti kevyenä edestä ja liike oli tuntunut elastiselta sekä isolta, aivan erilaisesta kuin perinteinen suomenhevosen ravi. Kesken hyvän treenin oli Jewell rynnännyt maneesiin ja hyökännyt hevoseni kaulaan roikkumaan. Tarkoitus oli antaa hevoselle hali, mutta lähinnä Varpu oli saanut sellaisen paskaslaagin että oli tallannut omistajansa varpaille ja siitä sitten pukkilaukka toiselle puolelle maneesia. Erittäin epävarpumaista!

Ryntäyksen syynä oli ollut Varpun pääsy kantakirjaan. Tulokset olivat tulleet tänään ja hölmö tamma oli saanut peräti toisen palkinnon, josta Jewell oli ollut älyttömän ylpeä. Se oli hymyillyt siitä saakka koko ajan lähes tauotta. Tietenkin ylpeitä oltiin myös Roudasta, joka oli ensimmäisissä näyttelyissään pärjännyt loistavasti ollen luokkavoittaja. Oli meillä sitten loppujen lopuksi aika hienoja elukoita tallissa, vaikka raastoivatkin hermoja vähän väliä.

Mun ajatukset ja syömisen katkaisi oven kolahdus kiinni. Jewellin suupielet nousivat entistäkin korkeammalle, kun se hyökkäsi käytävälle katsomaan tulijaa. Pian punapää talutti nuorta, brunettea naista sisälle ovensuusta.

"Moi Anette", kuului vähän turhan lipevä ääni mun vierestä. Inka antoi Miikalle korvapuustin pöydän yli niin että se parkaisi. Virnuilin, mutta pian käänsin katseen takaisin vieraaseen. Anette näytti ihan mukavalta, mutta tuntui hieman ujostelevan. Inka teki sille tilaa vierestään.

"Kivaa et tulit! Nää pizzat on kyl sen arvosia, et kannattaa jättää rauhallinen vapaailta yksin ilman rellestäviä kämppiksiä -", tässä kohtaa Inka mulkaisi mua, Miika nauroi, "- vaikka se kuinka hyvältä kuulostaakin. Nää on niin hyviä!"

"No hyvä sit et tulin", Anette sanoi ja hymyili arasti.

"Mä oon Konsta, moikka. Oon oritallissa", Konsta esitteli itsensä ja kätteli Anettea. Tämän perään Helykin kertoi nimensä.

"Ja mä oon Jonna", mä esittäydyin. Nainen vaikutti ihan mukavalta, jos tästä lyhyestä ajasta osasi mitään sanoa. Pitkät, ruskeat hiukset valuivat vain aavistuksen laineilevina olkapäille ja tummanruskeat silmät olivat lämpimät. Jotenkin siitä tuli mieleen vähemmän outo naisversio Konstasta. Ihan hitusen. Konstakin oli yleensä hieman ujo.

Miika yritti puhua, mutta sen suu oli niin täynnä ruokaa, ettei mitään tullut ulos. Jewell löi sitä taas paistinlastalla.

Go Varpu, mamma on niin ylpee! <3

_________________
THERE ARE FAR, FAR BETTER THINGS AHEAD THAN ANY WE LEAVE BEHIND
C.S. Lewis


avatar © Daniela S. Nassetti CC BY-NC-ND 2.0 (flickr.com)
avatar
Jewell
Tallin omistaja
Tallin omistaja

Viestien lukumäärä : 561
Join date : 04.02.2013
Ikä : 28
Paikkakunta : Räpäkkö

Näytä käyttäjän tiedot http://leijis.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa