Miska hoitokirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Miska hoitokirja

Viesti  Ireth lähetetty La Helmi 21, 2015 2:08 pm

Mihkel Koit "Miska"

Ruokintaohjeet

Aamu: 1,5l kauraa, 3kg heinää
Aamupäivä: 2kg heinää
Iltapäivä: 2kg heinää
Ilta: 1,5l kauraa, 4kg heinää + kivennäiset

Hevosen lihavuuskuntoa seurattava tarkasti, jos näyttää lihovan niin kauraa vähemmäksi ja osan heinästä voi korvata oljella!

Hoito-ohjeet

- Tarhassa aina ilman riimua
- Loimitus rankkasateella (sadeloimi), tuulella (sadeloimi) ja kovalla pakkasella (toppaloimi). Tarvittaessa alle voi heittää villaloimen.
- Miskaa voi tarvittaessa käyttää tunneilla, millä tasolla vain
- Kengitys noin seitsemän viikon välein

[

Miska etsii myös hoitajaa, joka olisi valmis puuhaamaan ruunan kanssa kaikkea mahdollista: ratsastamaan, ajamaan, uittamaan, kokeilemaan hiihtoratsastusta, vikeltämään... hevosagilityä Miskan kanssa ei olekaan vielä kokeiltu! Hoitaja saa myös tulla mukaan kisareissuille joita melko usein onkin.

Ireth
Puumanainen
Puumanainen

Viestien lukumäärä : 36
Join date : 27.01.2015

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Miska hoitokirja

Viesti  Ireth lähetetty Su Maalis 08, 2015 2:38 am

"Miksi aina sellaisina päivinä sataa vettä, kun olen suunnitellut lähteväni maastoon", kirosin mielessäni kun ajelin kaatosateessa kohti Leijonalaaksoa. Kaikki tiet olivat yhtä mutavelliä, autoni näytti harmaanruskealta punaisen sijaan ja olin kastellut kenkäni jo kotipihassa. "Pitää TAAS soittaa isännöitsijälle että viemärit ei vedä, prkl", jatkoin manaamista samalla kun kuuntelin kenkieni litinää painaessani kaasua. Olin noussut aivan väärällä jalalla aamulla, koira oksensi karvalankamatolle ja kaadoin kahvit syliini ennen kuin ehdin edes aamutupakalle, eikä ketutukseni ollut helpottanut vieläkään. Tämän vuoksi olinkin suunnitellut rentoa kävelyreissua pystyynkuolleen ihanan rauhallisen hevoseni kanssa.

Pysäköidessäni autoni tallille suunnittelin paukauttavani oven kiinni samantien ja ajavani pois, kuraa oli kaikkialla ja olin hermoromahduksen partaalla. Päätin kuitenkin vaikka silkan raivon voimalla käydä liikuttamassa Miskan, ennen kuin se lihoisi valtavaksi palleroksi, joka vain vierii eteenpäin. "Pitäisi itsekin liikkua enemmän, eikä vain murehtia hevosen lihomisesta", pohdin ja suuntasin kohti tupakkapaikkaa. Vilkaisin samalla ympärilleni ja huomasin Miskan olevan tarhassa, luojan kiitos loimi päällä. Täällä kyllä onneksi homma toimii, sovitut asiat tehdään ja hevoset hoidetaan ihan ensiluokkaisesti. Tumppasin syöpäkääryleeni - pitäisi lopettaa tämäkin paha tapa - ja marssin ruunan tarhalle, nappasin narun portin vierestä ja otin yllättävän pirteän oloisen ruunan kiinni. Häädin Miskan tarhakaverin hieman kauemmas ja talutin ruunan pois. Suljin portin huolella ja suuntasimme tallia kohti, kenkieni kastuessa yhä pahemmin.

Laitoin ruunan käytävälle kiinni, otin märän loimen pois ja kävin viemässä sen kuivaushuoneeseen. Palatessani ruunan luo aloin kuulla kinastelua erään hevosen karsinasta, ilmeisesti tallityöntekijöillä oli - taas - jotain erimielisyyttä jostakin. Ensimmäistä kertaa tänään jopa hymyilin, tulee kotoisa olo kuunnellessa nuorten kinastelua. Miska nautti suuresti harjaamisesta ja hetken kuluttua se torkahti. "Se siitä pirteydestä", hymähdin ruunalle ja rapsutin sen säkää hyvin tovin. Jewellkin pyyhälsi hetkisen kuluttua talliin, ehdimme vaihtaa muutaman sanasen ennen kuin nainen kipitti jo muualle, kovasti selittäen ja käsiään huitoen. Pahin ärsyyntymiseni oli jo hellittänyt, Leijiksen tunnelma on niin rento ja iloinen, ettei täällä voi olla huonolla tuulella!

Saatuani ruunan harjattua, jouhet selvitettyä ja rapsutukset rapsuteltua en ollut vieläkään päättänyt mitä tekisin sen kanssa. Ulkona satoi edelleen, mutta toisaalta kouluvääntö maneesissa ei oikein inspiroinut. Päätinkin sitten valjastaa Miskan kärryjen eteen, kiskoa päälleni kaikki mahdollisesti sadekamppeet autostani ja lähteä ajolenkille. Mielelläni olisi jonkun napannut mukaankin nauttimaan kärryttelystä, mutta kaikilla oli niin kova kiire kinastella keskenään tehdä töitä, että päädyin lähtemään itsekseni. Rakas torilaiseni seistä möllötti kuin tatti paikallaan valjastuksen ajan, eikä osoittanut mitään heräämisen merkkejä siinäkään vaiheessa kun kiipesin vaunuihin. Sain muutaman kerran käskeä laiskimusta eteenpäin ennen kuin se tajusi että nyt ollaan töissä.

Korvat hörössä Miska kyllä asteli pihan poikki ja lähti ihan nätisti metsätielle. Annoin sen kävellä omaa vauhtiaan melko pitkään, värjöttelin vain kyydissä ja annoin viimeisenkin ärsytyksen liueta pois. "Tää on kyllä paras tapa hoitaa omaa mielenterveyttään", ajattelin ja aloin kokoamaan ohjia. Ruunan askel terävöityi huomattavasti ja pyytäessäni sitä raviin se lähti samantien. Yllätyin niin paljon, että meinasin pudota kärryiltä. Ravasimme hyvän pätkän, annoin ruunalle hieman enemmän ohjaa ja se venytti askeltaan mukavasti. Sopivan leveällä tienpätkällä treenasin yhdellä kädellä ohjaamista, vaikka se ei noviisiluokissa vielä ohjelmaan kuulukaan. Tämä toimi yllättävän hyvin ja ennen kuin huomasinkaan, olimme niin pitkällä että oli pakko kääntyä takaisin. Yhden suoran laukkasimme, mutta muuten menimme reipasti ravia ja käyntiä. Katsoessani kelloa tallinpihassa huomasin, että "lyhyt ajolenkkimme" oli kestänyt lähes kaksi tuntia! Miska ei kuitenkaan vaikuttanut erityisen väsyneeltä, vaan lähinnä tyytyväiseltä. Irrotin vaunut, vein ne paikalleen ja talutin ruunan talliin. Riisuin siltä kaikki varusteet, vaihdoin riimun sen päähän ja aloin kuivailla sitä pyyhkeellä ennen kuin laitoin sille villaloimen. Miska saikin jäädä nyt karsinaan kuivattelemaan.

Bongasin Jonnan tallista ja kysäisin, onnistuisiko ruunan vieminen tarhaan suunnilleen tunnin päästä. Naisen kasvoilla käväisi tuskainen irvistys, mutta hän myöntyi. Kysyin kuitenkin, onko Miska aiheuttanut ongelmia tarhauksessa. Ei kuulemma muuten, mutta se kävelee niin hitaasti, että matka tallista tarhaan kestää melkein kymmenen minuuttia. No, kieltämättä Miska on aika hidas... Annoin Jonnalle luvan seuraavalla kerralla taluttaa ruunan tarhaan raipan kanssa, josko aika lyhenisi edes viiteen minuuttiin.

Lähtiessäni tallilta huomasin ilmoitustaululla kisakutsun estekilpailuihin ja hetkellisen mielenhäiriön vallassa päätin ilmoittautua niihin - ja vieläpä kahteen luokkaan! Pitäisi ehkö treenata taas jossain vaiheessa. Ilmoitin ruunan myös söpöysnäyttelyihin, Miskan kanssa on ihana osallistua kaikkiin kissanristiäisiin, se kun käyttäytyy aina niin siivosti, jos jumittamista ei oteta lukuun. Poltin vielä yhden tupakan ennen kuin suuntasin kuraista autoani kohti. Heilautin kättä Jewellille, joka pyyhälsi taas ohitseni ja hymyilin. Ketutukseni oli kadonnut ja aurinkokin alkoi näkyä - varsin onnistunut tallireissu siis!

/ Ihanaa, että tallilla olo piristää sinua!

★★★★★

Tarinassa oli ihana, onnellinen sävy ja se sai väkisinkin hymyilemään takkuisesta (tai ehkä enemmänkin kuraisesta) alusta huolimatta. Miska on hauskan omalaatuinen tapaus. Kävelyvauhti on melkein hitaampi kuin Ringan, joka on jo paljon! Kärryttely on kyllä aina hyvästä, itsekin opetan aina kaikki kasvattini kärryille olisivat ne painottuneet mihin tahansa. On myös loistavaa, että jaksoit osallistua kilpailuihimme, ovathan ne leikkimielisiä eikä niitä kuulu ottaa turhan vakavasti - vaikka tietenkin on niitäkin, jotka kulkevat nutturat niin tiukalla, että on pakkokin olla vähän kiukkuinen siitä kivusta. Very Happy

Mitä kinasteleviin tallin työntekijöihin tulee, tänään taidetaankin pitää pieni palautekeskustelu...

- Jewell

Ireth
Puumanainen
Puumanainen

Viestien lukumäärä : 36
Join date : 27.01.2015

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Miska hoitokirja

Viesti  Ireth lähetetty Pe Huhti 03, 2015 2:04 am

(pahoittelut epäaktiivisuudesta!)

"Just niin tyypillistä mun tuuria, aina mä unohdan ilmoittautua kaikkeen jännään ja jään sivusuun kaikista tapahtumista ja voi pyhä jysäys miks mulla on näin huono muisti", jupisin itsekseni kun tuijotin Leijiksen ilmoitustaulua. Reissu Susikallioon olisi varmasti ollut mielenkiintoinen, mutta ei, enhän mä tietenkään muista ilmoittautua. Huoh. Tallissa oli hiljaista, sillä suurin osa porukasta oli tietenkin retkellä mukana, joten päätin puhdistaa Miskan varusteet kaikessa rauhassa ja purkaa harmitukseni siihen. Reilun tunnin kuluttua kaikki Miskan varusteet suorastaan kiilsivät, mutta minua harmitti edelleen. Toisaalta olin myös sen verran sisuuntunut, että nyt taitaisi olla sopiva hetki kiivetä ruunan selkään ja pistää vähän vauhtia senkin laiskamadon töppösiin.

Marssin hakemaan ruunan tarhasta, talutin sen karsinaan ja aloin harjata varsin rivakasti sen kuraisi kylkiä - otus oli ilmeisesti piehtaroinut sydämensä kyllyydestä kaikkein mutaisimmassa kohdassa minkä oli löytänyt. Harjattuani karvanlähdöstä kärsivän hevoseni hain edelleen varsin kiiltävät varusteet ja heivasin aivan liian painavan satulan sen selkään. Kiristin vyötä muutaman reiän ja luulin otsasuoneni katkeavan, niin pahasti Miska pullisteli. Suitset sentään menivät päähän helpommin ja suojien laitossa ei ollut mitään ongelmaa. Kyllä, suojat. Olin päättänyt hypätä ruunalla esteitä tänään - tämä päivä ei voisi mennä enää pahemmin pieleen.

Talutin vastaan hangoittelevan ratsuni kentälle, heitin ohjat aidan yli ja käskin ruunaa odottamaan siinä sen aikaa, kun aloin koota muutaman esteen rataa. Miska otti tästäkin hetkestä ilon irti ja päätti nukkua. Yllätys. Esteiden korkeus oli maksimissaan 70cm ja rata sisälsi pari okseria, yhden sarjan ja muutaman pystyn sekä verryttelyristikon, kun lopulta olin saanut kaiken kasattua. Kiristin satulavyötä vielä hieman ja kiipesin aivan liian kankeasti Miskan selkään. "Pitäisi laihduttaa.." mutisin vielä itsekseni ennen kuin käskin ratsuani liikkumaan eteenpäin.

Ihan liian tuskaisen alkuverryttelyn jälkeen nostin laukan ja ohjasin Miskan ristikolle, joka ylittyi odotusten vastaisesti erittäin hyvin, ratsuni nosti kaikkia jalkojaan riittävästi eikä se edes hidastanut raviin heti esteen jälkeen. Tästä innostuneena jatkoin saman tien kolmen esteen sarjalle, joka ei myöskään tuottanut Miskalle vaikeuksia, itselleni kylläkin, kun en ollut varautunut ruunan ihan oikeasti hyppäävän. Hyppääminen sujui läpi treenin varsin kivasti ja kun hyppäsimme viimeisen esteen, olin suorastaan hyvällä tuulella - ruuna oli ylittänyt odotukseni ja saanut minut unohtamaan ärsytykseni. Taputin sitä kaulalle kun annoin sen hidastaa käyntiin ja venyttää kaulaansa. Hetkisen kuluttua laskeuduin alas selästä ja irrotin ohjat ruunan suitsista, sillä annoin sen jatkaa loppukäyntejä itsekseen sillä aikaa kun keräsin esteet pois kentältä. Muutamasti jouduin huomauttamaan, että kyllä, on pakko kävellä, mutta muuten tämä sujui näinkin oikein mallikkaasti. Kieltämättä esteiden kokoaminen kävi itsellekin loppuverryttelystä.

En jaksanut kiinnittää ohjia enää uudelleen suitsiin, joten talutin Miskan ihan vain kuolainrenkaasta takaisin talliin, jossa riisuin siltä samantien varusteet ja vein ne kuivumaan - rapa oli lentänyt ihan kiitettävästi, se niistä kiiltävistä varusteista. Pujotin pörröpääni päähän riimun ja vein sen pesukarsinaan, jossa huuhtaisin sen nopeasti kauttaaltaan, kuivasin pahimmat hikiviilalla ja nakkasin villaloimen ruunan selkään. Vein Miskan karsinaan syömään heinää hetkeksi. Kävin itse juomassa vettä ja istumassa hetken aikaa aloillani, samalla järjestellen hevoseni harjapakin kuntoon, pari rikkinäistä harjaa lensi roskikseenkin. Reilun puolen tunnin kuluttua kävin ottamassa märän loimen pois ruunan selästä ja vaihdoin sen sadeloimeen, sillä ajattelin viedä herran vielä nauttimaan kevätilmasta ulos. Rapsuttelin sitä tarhassa vielä hyvän tovin, samoin Miskan tarhakaveria, joka tuli myös kerjäämään rapsutuksia kun huomasi, että Miskakin sai huomiota.

/ Voi harmi, ettet kerinnyt Susikallion reissuun mukaan!

★★★★★

Seuraavalla kerralla et varmasti jää kyydistä. Kyllä näitä reissuja tässä vielä tulee, mahdollisesti piankin. Wink

Tarinoissasi on todella realistinen sävy ja Miska on aivan ihana persoona. Pitääkin sisällyttää sitä enemmän omiin tarinoihin. Ratsastusreissuistasi on aina mukava lukea, niissä on jotain mikä vie mukanaan. Tästä kerrasta onkin hyvä jatkaa seuraaviin estekisoihin, joskohan sujuisi kuten tänään!

Miska ja Severi ovat muuten osoittautuneet loistavaksi tarhapariksi. Smile

- Jewell

Ireth
Puumanainen
Puumanainen

Viestien lukumäärä : 36
Join date : 27.01.2015

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Miska hoitokirja

Viesti  Ireth lähetetty Pe Huhti 17, 2015 8:45 am

(lienee ihan riittävä vastaus haasteeseen? Wink kummasti sai vaivata päätään termistöllä yms, edellisestä ratsastuskerrasta irl on kuitenkin yli vuosi...)

Kerrankin oli ihan mahtavan kaunis ilma kun päätin poiketa Leijonalaaksoon hoitamaan Miskan. Työkiireet olivat ihanasti helpottaneet, olin viimeinkin saanut loput tavarani ex-mieheltäni viikonloppuna ja elämä suorastaan hymyili, kerrankin. Olin päättänyt yllättää itsenikin ja pyöräillä tallille, mitä kyllä kaduin samantien, sillä kuntoni oli jostain syystä paljon huonompi kuin muistinkaan... Lopulta kun raahauduin tallin pihaan olin aivan puhkipoikki ja valmis kaatumaan heinäkasaan nukkumaan. Päätin kuitenkin tehdä edes jotain kun kerran tallille asti jaksoin raahautua, joten hain sankon, siihen vettä, pari sientä ja tiskiharjan, joilla aloin sitten puhdistaa ruunani vesi- ja ruokakuppeja. "Luojan kiitos en syötä sille mitään mössöjä", huokaisin kun kuurasin silti yllättävän sotkuista ruokakuppia. Jostain kantautui puheensorinaa ja naureskelua, mutta en osannut paikantaa mistä saati sitten tunnistanut ketkä juttelivat. Minulla on aina ollut tolkuttoman huono nimimuisti, joskin nykyinen työni on parantanut sitä huimasti - asiakkaiden nimet kun on pakko muistaa.

Saatuani molemmat kupit siisteiksi puhdistin siivousvälineeni ja vein ne paikoilleen. Päätin pitää tupakkatauon tässä välissä ennen kuin ryhtyisin seuraavaan puuhaan, joka olisi Miskan hakeminen tarhasta, sen harjaaminen ja harjan nyppiminen sekä hännän leikkaaminen. Nautin auringonpaisteesta silmät kiinni ja puhaltelin epämuodostuneita savurenkaita ilmoille ja annoin kireyden hartioistani hieman helpottaa. Olin suunnitellut kesälomalla lähteväni kaupunkilomalle Keski-Eurooppaan, mutta mökkiloma järven rannalla oli viime aikoina alkanut tuntua vielä paremmalta vaihtoehdolta, olisi ainakin omaa rauhaa ja rentoa puuhastelua mielin määrin. Ongelmana tosin olisi se, ettei minulla ole enää mökkiä. Emme ex-mieheni kanssa päässeet siitä sopuun, joten päädyimme myymään mökkimme, kuten myös lähes kaiken omaisuutemme, kun mikään ei sujunut sovinnolla.

"Jaa, kai sitä on haaveiltu ja muisteltu jo tarpeeksi", totesin kun tupakkanikin sammui omia aikojaan. Lähdin lompsimaan Miskan tarhalle ja hetkeksi pysähdyin rapsuttelemaan myös sen tarhakaveria, ylisuloista Severiä. Kummallakaan hevosella ei ollut kiire mihinkään, joten sainkin maanitellaa Miskaa hetken aikaa lähtemään mukaani talliin. Hyvä puoli tuossa parivaljakossa on toki se, ettei pidä pelätä että olisi liikaa vauhtia tai vaarallisia tilanteita!

Laitoin ruunan käytävälle kiinni ja hain jakkaran, jonka päälle kiipesin selvittämään Miskan harjaa perinpohjin. Samalla harjasin sen kaulan ja pään putipuhtaaksi. Pian sainkin alkaa nyppiä turjakkeeni harjaa ja siinä sitten olikin työtä vaikka muille jakaa. Lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen olin viimein tyytyväinen lopputulokseen ja hevoseni näytti jälleen hieman enemmän ratsulta eikä pullaponilta. Seuraavaksi harjasin hevoseni muutenkin ennen kuin siirryin siistimään sen häntää. Selvittelyyn meni oma aikansa, mutta lyhentäminen sujui sentään helposti, nipsaisin muutaman sentin saksilla pois, tarkastelin tulosta ja tasoittelin vielä pahimmat tupsut pois. Päätin vielä yllättää itsenikin (yllätysten päivä, näköjään) ja muistella miten sykeröiden tekeminen tapahtuikaan ja aloin letittää ruunan harjaa. Yllättävän hyvin homma oli muistissa ja pian ruunanrupsukkani näyttikin ihan vakavasti otettavalta kouluratsulta. "Hmm, pitäisköhän sitä käydä ihan ratsastamassa", pohdiskelin ääneen ja kipaisin hakemaan Miskan varusteet.

Varustin ruunan nopeasti, siirsin sen eri kohtaan ketjuihin ja lakaisin käytävältä jouhet, karvat ja hillittömän määrän kuivunutta kuraa pois, minkä jälkeen laitoin kypärän päähäni ja lähdin taluttamaan ruunaa kentälle. Könysin ratsuni selkään hyvin vaivalloisesti, väsyneet jalkani päättivät nimittäin muistuttaa pyöräilystä juuri tässä vaiheessa. Alkuverryttelyn aikana muistelin mielessäni yhden vaativa B -radan ja päätin suorittaa sen jahka Miska olisi lämmennyt riittävästi.

Teimme aluksi kaikissa askellajeissa ympyröitä, suunnanmuutoksia ja voltteja sekä runsaasti siirtymisiä ja ruuna olikin mukavasti kuulolla pienen herättelyn jälkeen. Olin mielessäni valinnut treenattavaksi ohjelmaksi Vaativa B:10 2013 -radan, sillä se on ehdoton suosikkini. Hengitin hetken syvään ja siirsin Miskan koottuun raviin. Tiedostin näyttäväni aivan hölmöltä kun ohjasin ruunan keskihalkaisijalle, pysäyttäessäni sen ja tervehtiessäni kentän päädyssä olevaa jakkaraa, jolta olin kiivennyt ratsuni selkään. Pysähdyksestä siirryimme takaisin koottuun raviin ja sainkin heti huomauttaa Miskalle tahdista, se kun olisi jolkotellut vähän turhana löperönä. Avotaivutus pitkällä sivulla sujui loistavasti, taivutukset ovat aina olleet Miskalle helppoja ja itselleni mieluisia liikkeitä. Voltti olisi voinut olla aavistuksen pienempi, nyt se oli lähempänä kymmentä kuin kahdeksaa metriä.

Sulkutaivutus oikealle meni aivan nappiin ja siitä ruuna ansaitsikin paljon kiitosta. Sen sijaan siirtyminen kootusta ravista lisättyyn raviin meni päin mäntyä, sinne tuli muutama tahtirikko ja ruuna putosi jopa kuolaintuelta hetkeksi, joten korjattuani tämän olin jo myöhässä siirtymisessä koottuun raviin. Kasattuani hermoni uudelleen onnistui puoliympyrä kuitenkin hyvin, ruuna oli taas hyvin avuilla ja teki töitä tosissaan, keskiravi oli todella lennokasta ja näyttävää - tai ainakin se tuntui siltä, sillä sain ihan tosissani istua alhaalla. Siirtyminen koottuun raviin meni paljon paremmin kuin aiemmin ja puoliympyrä kootusti meni loistavasti, nyt olimme ruunan kanssa samalla aaltopituudella.

Jossain vaiheessa huomasin että olimme saaneet yleisöäkin, mutta en antanut sen häiritä, sillä tunnistin toisen katsojan Jonnaksi, joten päättelin myös toisen katsojan olevan jokin Leijiksen työntekijöistä.

Pysähdys kootusta ravista oli todella napakka, parempi kuin ehkä koskaan ennen, samoin neljän peruutus oli täpäkämpi kuin mihin uskoin Miskan pystyvänkään ja tästä kiitokseksi saimmekin kahden ihmisen yleisöltä aplodit, jotka lämmittivät mieltäni kovasti. En kuitenkaan antanut itseni herpaantua, vaan siirryimme suoraan peruutuksesta koottuun raviin ja jestas sentään miten hyvin Miska olikaan avuilla! Avotaivutus, voltti ja sulkutaivutus menivät erinomaisesti, mutta siirtyminen keskikäyntiin olisi voinut olla pykälää aikaisemmin, unohdin vain  valmistella ratsuni siihen riittävän hyvin. Koottuun käyntiin siirtyminen oli parempi, mutta tahdin ylläpitäminen tuotti melko paljon vaikeuksia, Miska olisi mieluusti lössähtänyt täysin minun kannateltavakseni ja jättänyt takajalat talliin, mutta terävä huomautus sai sen taas kuulolle.  Takaosakäännökset valmistelin huolella ja saimmekin ne sujumaan hyvin molempiin, vaikka yleensä lakkaan itse ratsastamasta jossain vaiheessa käännöstä, sillä inhoan niitä yli kaiken.

Siirtymiset kootun ja lisätyn käynnin sekä keskikäynnin välillä olisivat voineet olla selvempiäkin, sillä käynti on ehdottomasti ruunan huonoin askellaji ja se vaatii siirtymisissä aina todella paljon tukea, enkä nyt saanut niitä toimimaan kuten olisin halunnut. Koottu laukka sen sijaan nousi hienosti ja Miska sai korkeutta lisää ainakin kymmenen senttiä, niin paljon enemmän löytyi ryhtiä. Voltti ja sulkutaivutus laukassa menivät kohtuullisen hyvin, sain jopa tehdä muutaman ylimääräisen pidätteen! Laukanvaihto askeleessa on ollut yksi bravuurimme ja niin nytkin, vaihto oli puhdas ja oikea-aikainen - ja todella näyttävä. Tämäkin kirvoitti taputuksia kentän laidalta, jonne oli pari muutakin katsojaa ilmaantunut. Meinasin jo unohtaa mitä olin tekemässä, kun häkellyin niin kovin, mutta sain kasattua ajatukseni viime hetkellä ennen siirtymistä keskilaukkaan.

Kyllä tanner tömisee kun Miska pistää parastaan, askelpituus on ruunalla huiman pitkä sen niin halutessa. Siirtyminen koottuun laukkaan oli yksi tämän treenin parhaista ja voltti oli lähes täydellinen vaikka itse sanonkin, myös sulkutaivutus oli taattua miskalaatua, eli loistava.  Laukanvaihto meni jälleen hienosti, joskin ei niin hyvin kuin ensimmäinen, mutta korjasimme asian lävistäjällä, jolla teimme kolme laukanvaihtoa - kaikki ihan mahtavasti ja symmetrisesti. Koottuun laukkaan siirryimme hieman löperösti, mutta palautin ratsuni avuille ennen kuin käännyimme lävistäjälle, jolle tuli lisätty laukka. Yleensä tässä vaiheessa katsojat meinaavat pudottaa silmät päästään, sillä kukaan ei yleensä usko, että Miskalla on kympin arvoinen lisätty laukka, eikä se pettänyt minua tälläkään kertaa.

Koottuun laukkaan olisimme lisäyksen jälkeen voineet siirtyä hieman hallitummin, mutta parempi näin päin mielestäni. Treenin viimeinen laukanvaihto meni myös odotetusti ja tämän jälkeen olikin enää kootussa laukassa käännös pitkän sivun keskeltä ja kentän keskellä käännös päätyä kohti ja pysähdys. Pysähdys venähti kaksi askelta liian pitkälle, mutta muuten loppurata meni hyvin. Tervehdyksen jälkeen annoin Miskalle pitkät ohjat ja kävelimme päätyyn asti. Olin aivan kuolemanväsynyt ja hikinen, kuten myös Miska joka puuskutti melko paljon.

Kentän laidalta Jonna totesi hämmästyneenä: "Nyt mä tajuan miten Miskalla voi olla kilpailutuloksia kouluradoilta" ja katsoi Miskaa aivan uudella ilmeellä. Naurahdin ja totesin ruunan olevan varsin osaava halutessaan ja kun ratsastaja ihan oikeasti vaatii siltä toimintaa. Hetken vielä juttelimme äskeisestä treenistä samalla kun jäähdyttelin Miskaa ennen kuin yleisöni palasi takaisin omiin töihinsä. Hymyilin kuin Naantalin aurinko laskeutuessani ratsuni selästä alas ja taluttaessani sitä vielä muutaman kierroksen. Talliin kävellessämme Jewell tuli meitä vastaan ja totesi: "Taisi olla hyvä treeni?" johon en pystynyt kuin hymyilemään ja nyökkäämään.

Tallissa vein Miskan pesuboksiin, riisuin siltä varusteet, purkasin letit ja suihkuttelin sen kauttaaltaan. Pahimmat vedet kuivasin hikiviilalla ennen kuin talutin sen kevyesti loimitettuna takaisin tarhaan. Se kävikin samantien piehtaroimaan tyytyväisenä minun palatessani talliin puhdistamaan sen varusteita hiestä ja vaahdosta. Lopulta olin valmis ja aloin kaivaa autonavaimia taskustani ennen kuin muistin tulleeni pyörällä.

"Ei helevetti", voihkaisin ja vajosin tuoliin istumaan. Olisin voinut alkaa itkeä, pyöräily ei kiinnostanut sitten yhtään pätkääkään. Hetkisen istuskelin aloillani, join litran vettä ja vedin syvään henkeä, kunnes päätin vaikka suomalaisella sisulla ja muutamalla perkeleellä selvitä kotimatkasta - ja päätin myös tästä lähtien tulla tallille aina autolla.

/ Vai että kelpaako tämä tarina? Todellakin, kadehdittavan yksityiskohtainen!

★★★★★★

Tarinasta saatkin nyt täydet kuusi tähteä! Jatka samaan malliin jatkossakin. Tarina oli realistinen, siinä oli sulle tuttu positiivinen sävy ja huumoria! Kaikki sympatiat siis sun kohdalle, kyllä varmasti itse kukin olisi parkaissut tuollaisen treenin jälkeen vielä kotimatkasta pyörällä. Olet kyllä sitkeä sissi jos sen kuitenkin selvitit.

Ja voi Miska, on se vain ihana... Niin persoonallinen otus ja aivan eri tavalla kuin hevoset yleensä. Osaavakin!

- Jewell

Ireth
Puumanainen
Puumanainen

Viestien lukumäärä : 36
Join date : 27.01.2015

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Miska hoitokirja

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa