27. helmikuuta -15 / Hankirieha

© Katriina Kivimäki, flickr.com, CC BY-NC- SA 2.0

Hölmöilyn loppua ei näy, joten perjantaina 27. helmikuuta tapahtuu taas. Leijonalaaksossa järjestetään tallilaisille avoin hankirieha, jossa karistetaan aikuisuuden vähimmätkin rippeet ja ryhdytään täysin lapsiksi pulkkamäen että hiihtoratsastuksen merkeissä. Tämän päivän tarkoitus on hieman ryhmäyttää tallitiimiä uusien naamojen myötä. Tule siis tutustumaan muihin hoitajiin ja yksityisten omistajiin sekä tietenkin työntekijöihimme!

Hankiriehaan on viimeinen hetki osallistua 25. helmikuuta kello 15:00. Tämän jälkeen aletaan hankiriehaa suorittamaan, eli kirjoittamaan tarinoita. Tarinoiden suorittaminen tapahtuu tällä kertaa vähän eri tavalla kuin mihin on totuttu. Osallistuneiden kesken jaetaan kirjoitusvuorot, jossa järjestyksessä tarinat kirjoitetaan hieman roolipelin tavoin. Näin saadaan uusi ideoita tarinoihin. Tarinat voivat kuitenkin kertoa tapahtuman alusta loppuun ja kaikki kirjoittavat vain yhden tarinan. Maksu voidaan suorittaa myös kirjoittamalla yhden kohtauksen, jonka näkee tärkeäksi. Tulen itse aloittamaan tarinoinnin ja kirjoittamaan väleihin eri työntekijöiden silmin. Josset siis näe mitään muuta syytä osallistua tapahtumaan, tee se se siitä sadistisesta onnesta, että mitä enemmän osallistujia tulee, sitä enemmän minä lupaan kirjoittaa!

Mitä tästä siis ihan oikeasti hyötyy?
Hoitajat saavat tapahtumasta peräti 10 pistettä sekä upean Hankirieha 2015 -merkin.

Ohjelma:
Hankirieha starttaa perjantaina kello 12:00 aitalta. Kaikilla on jo niskassaan lämpimät talvivaatteet, koska suuntaamme pikimiten Varpusten tilalle päin metsään, jossa laakean, sammaloituneen ja lumisen kallion päältä on hyvä laskea pulkalla. Kinokset ylettyvät syvimmillään jo polviin, talvi on siis täällä! Pulkkamäen laskuun on varattu aikaa tunti, jonka jälkeen siirrytään takaisin Leijonalaaksoon ja juodaan pikaiset kahvit ja syödään myöhäiset laskiaispullat aitalla. 13:45 aletaan pistämään Tarua ja Surkua valmiiksi hiihto- ja pulkkaratsastusta varten. Näitä harrastamme aivan kotipihan tuntumassa olevalla pellolla, jonne Miika ja Konsta ovat kasanneet myös pienen hyppyrin rohkeille.

Kun kaikki ovat saaneet tarpeekseen pulkista ja suksista, siirrytään grillikatokselle nauttimaan makkarasta sekä lämpimästä kaakaosta. Miika on myös luvannut pitää pienet jatkot täysi-ikäisille yhdeksän jälkeen...

Osallistujat:
Alexandra

Minä tahtosin osallistua! Kuulostaa kivalta c:

Sittenhän sä tietenkin osallistut!

"Siis mitä ihmettä me tehdään täällä, kun ei tänne oo ees osallistunut ketään", nurisi Jonna kädet puuskassa. Sen toppahousujen henkselit roikkuivat takin alta.

"Onhan, Alexandra", Jewell tokaisi tuohtuneena. "Sitä paitsi, nyt me näytetään kaikille ketkä ei osallistunut, että olis kannattanut!"

Jonna pyöritteli silmiään jokseekin lapsellisesti. Tavallisesti Miika olisi varmasti pilkannut sen laiskuutta ja vastentahtoisuutta, mutta nyt jätkäkin näytti siltä, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa. Inka, Hely, Anette sekä Konsta kaikki olivat toppautuneet varpaista korviin asti. Helyn pipossa oli iso tupsu, josta Miika veti aina kun pystyi. Jonna oli antanut sille jo ennätysmäärän korvapuusteja.

Kun Alexandra viimein saapui aitalle, olivat kaikki muut varsin nyrpeän näköisiä Jewelliä lukuunottamatta. Nainen näytti yhä vakuuttuneelta tapahtumasta, joten lähti punaista pulkkaa perässään vetäen kävelemään Varpusten tilaa päin tomerasti. Se näytti sen verran pelottavalta, että kaikki lähtivät alistuneina perässä. Alexandra saattoi miettiä mikä juttu tämä oli, kaikki muut joukossa olivat työntekijöitä ja vielä yhtä halukkaita lähtemään kuin siivoamaan Severin karsinaa (joka oli maailman järkyttävin).

Miika näytti valmiilta karkaamaan mikä hetki vain, mutta Inka ja Hely alkoivat hyväksyä kohtaloaan. Niinpä tytöt kirmasivatkin Jewellin molemmille puolille pinkit pulkat perässä laahaten.

"Siis mitä kuraa, haluun pois täältä", Jonna mutisi Anetten ja Miikan välissä kävellen.

"Eka väli kun pystyy, niin me karataan", Miika ilmoitti kuiskaten. Jonnan silmiin ilmestyi pilke ja Anette hymyili ajatellen taas, mihin ihmeen seuraan oli päätynytkään.

Se mahdollisuus tuli varsin pian. Varpusten tilalla oleva mäki oli jyrkkä ja siinä oli vain kapea, puuton suora. Jewell hyppäsi innoissaan pulkkaansa ja laski tahallisen tahattomasti suoraan ryteikköön kiljuen kuin hyeena. Inka toisti saman perässä, mutta huomattavasti elegantimmin ja ryteikköön päätymättä. Hely ja Alexandra ottivat edellisistä mallia. Jonna nappasi Miikaa ja Anettea molempia käsivarsista ja lähti kiskomaan pois mäen harjalta. Pakosuunnitelma onnistui siis hyvin.

"Älä revi!" kiekaisi Miika oikein olan takaa. Jonna virnisteli. Tietenkin sillä blondilla oli paljon kokemusta aiheesta, tiedättekö kuinka usein nainen oli peruskoulussa karannut liikuntatunneilta?

Kolmikko rymistin kuusimetsästä saaden jopa Miskan, jota Ireth juuri talutti talliin, höristämään korviaan. Kaikki irvistelivät kiinnijäämisestään, mutta Miika asteli rohkeasti naisen luokse.

"Sä et sitten nähnyt mitään. Okei?" jätkä kysäisi ja sai Irethin vain nyökyttämään päätään. Pakomatka jatkui aina aitalle asti, jossa Miika pisti kahvinkeittimen päälle muiden rojahtaessa sohvalle makaamaan.

"No eipähän tarvinnut kummemmin tehdä töitä", naureskeli Jonna. "Saadaan niin huudot tästä."

Kaikki kolme virnistelivät ilkikurisesti.

---

Oli kulunut jo tunti ja kello näytti vähän reilua yhtä, kun kiukkuinen punatukkainen nainen rymisti sisään aitan ovesta. Miika piiloutui automaattisesti sohvan taakse, mutta kaksi naista katsoivat työnantajaansa koiranpentumaisin ilmein. Näytti siltä, että kohta Jewell ratkeaisi liitoksistaan ja huutaisi keuhkonsa pihalle, mutta näin ei käynyt. Sen sijaan punapää veti pari kertaa syvään henkeä ja kaivoi valmiiksi tehdyt laskiaispullat jääkaapista.

Kaikki söivät innolla pullia - kaikki muut paitsi Jonna, Miika ja Anette saivat kaksi, mainitut vain yhdet. Lopulta porukka siirtyi valmistelemaan Surkua ja Tarua. Ensimmäiset ratsastajat olisivat Jonna ja Miika, joista ensimmäistä ei meinattu päästää lainkaan. Kenties vanhoilla työntekijöillä oli muistoissa viime vuosi, kun Jonna oli vetänyt jokaisen perätysten hankeen nenilleen kaahottaessaan eteenpäin.

Ei mennyt kuin kaksikymmentä minuuttia, kun Jonna oli lennättänyt kaikki muut paitsi Anetten hankeen takapuoli kohti taivasta. Surku tuntui olevan tosin innoissaan, mutta kyytiin vaihdettiin joka tapauksessa Hely. Brunette vei monta hiihtäjää kunnialla hyppyristäkin, joten Hely sai jäädä rattiin. Jonnaa koetettiin kovasti pitää pois hevosen selästä, mutta riittävän valittamisen jälkeen pääsi nainen Tarun puikkoihin ja Miika suksien päälle. Surkulla oli perässään tässä vaiheessa pulkka. Miika tuntui vain nauravan Tarun viilettäessä hullun lailla, eikä kaatunut kertaakaan. Jätkä tosin harrasti laskettelemista...

Hiihtoratsastus maistui kaikille peräti kahden ja puolen tunnin verran. Oli aika siirtyä taas syömään. Miika ja Konsta tekivät nuotion grillikatokselle ja kaikki kerääntyivät lämmittelemään. Jewell osasi valmistaa mainiota kaakota myös avotulella, joten pian kaikilla oli höyryävät kaakaomukit.

"Hirveen kylmä", Inka inisi, olihan Miika tunkenut sen niskaan aimo kasan lunta. Miehellä tosin oli ollut temppunsa jälkeen kimpussa monta, monta vastustajaa. Jewell viskasi naiselle viltin korista, jonka oli tuonut. Inka kääriytyi siihen tyytyväisenä.

"Älä nyt vielä valita, paras on vasta edessä", Miika virnuili ja vilkaisi vaivihkaan Jonnaa, joka oli saanut osallistua suunnitelmiin. Vaikka kaksikko olisi riidellyt kuinka paljon, näissä asioissa he olivat parhaita. Tiedättehän, jatkoihin liittyen.

Kaikki hiljenivät, nauttivat nuotion räiskeestä ja paistoivat makkaroitaan.

Kirjoittelen huomenna sitten jatkoista, josko siihen mielentilaan pääsen.