Mahfouzin päiväkirja

Pitkä etsintä on tuottanut viimein tulosta ja Mahfouzille on löytynyt uusi koti! Ruuna muutti tänään Leijonalaaksoon. Talli sijaitsee Räpäkössä peltojen ja järven keskellä, perin Suomalaisissa maisemissa siis. Matkamme Sveitsistä sujui hyvin ja ensimmäinen ilta oltiin myös rauhallisissa merkeissä. Johtuen varmaan matkaväsymyksestä. Uskoisin, että ruunasta löytyy huomenna enemmän virtaa ja lähdemmekin yhdessä tutustumaan uuteen paikkaan. Alkuun Mahfouz saa tottua uusiin tallikavereihin sekä tarhoihin. Ratsastuksen jätän myöhemmälle tälle- tai ensi viikolla ja maastoon lähdemme vasta kun talliympäristö on tullut ruunalle tutuksi ja se kokee olonsa turvalliseksi. Tykästyin itse suuresti Leijonalaaksoon ja uskonkin sen olevan ruunalle paras mahdollinen koti. Siellä se ei olekaan enään samanlaisessa arabirykelmässä kuin Sveitsissä olleessaan, mutta eiköhän se totu olemaan Leijiksen karvaturpien kanssa.

/ Tervetuloa Leijonalaaksoon vielä kerran!

★★

Mahfouz on kotiutunut oikein hyvin, vaikkei vielä aivan ymmärräkään kummalisia, karvaisia tarhakavereitaan... Varsinkin kun toinen on vasta vauva! Paljon on ruuna kuitenkin lähtenyt Ketkun kanssa leikkimään, mikä on oikein mukavaa, Mörkö kun yleensä vain möllöttää aloillaan tarhan kuraisimmassa nurkassa.

- Jewell

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus Mahfouzin päästä käymään kotikulmilla al Najyassa kilpailun merkeissä ja ruuna olisi päässyt starttaamaan kisauransa westernin parissa, mutta järjestön puolella oli tapahtunut jokin sekaannus eikä jo kauan aikaa sitten lähettämiäni kisa-anomuksia voitu enään päästää läpi. Täytyykin sitten joko laittaa uutta hakemusta jonoon tai odottaa kilpailuja toiselta järjestäjältä. Jotain tekemistä oli kuitenkin ruunan kanssa keksittävä ja päätinkin lähteä tutustumaan Leijonalaakson maastoihin. Tallille päästyäni hain Mahfouzin tarhasta missä se pirteänä ravaili ystävänsä Ketkun kanssa. Harjasin ruunan esille muta- ja pölykerroksen alta ja varustamisen jälkeen suuntasimme matkamme läheiselle lammelle Jewellin ohjeistuksella. Matka oli juuri sopivan mittainen kevyelle ulkoilulle ja reittikin painui helposti mieleeni, tänne me tulisimme Mahfouzin kanssa heti kunhan kesän säät suosivat veteen pulahtamisen. Palattuamme tallialueelle päätin mennä vielä käymään maneesissa vetämässä laukat ja loppuverryttelyt.

/ Voi harmi, että kilpailureissunne peruuntui.

★★

Maastossa käyminen on kuitenkin paras tapa piristää mieltään. Vaikka maisemat eivät nyt olekkaan kauneimmillaan jäisinä ja märkinä, niin kyllä maastoreissussa on jotain niin rauhoittavaa, että kaikki huolet unohtuvat.

Lyhyeksi tarinaksi mukava ja sisälsi paljon tapahtumia.

- Jewell