16. maaliskuuta -15 / Kun Miika meni naimisiin (Hely)

Konsta oli kyykyssä oritallin vessassa. Miksi? Se koetti kovasti lohduttaa kaveriaan Miikaa, joka oli polvillaan pöntön edessä ja oksensi äänistä päätellen sisuskalujaan ulos. Aamu oli alkanut siis erittäin lupaavasti ja Miikan kanssa yhteisen, harmi-kyllä-ei-romanttisen maastoretken sijaan mä siivosin karsinoita kuunnellen miltä kuulosti vuosisadan darra. Iloiset illat, apeat aamut.

Monet olivat jääneet Inkalle ja Jonnalle yöksi edellisenä iltana kellon vierähtäessä armottomasti eteenpäin. Niin mäkin, sekä Jutta, jonka oli ollut pakko sammuessaan olkkarin sohvalle. Ksuvi sen sijaan oli viisaasti lähtenyt yöbussilla kotiin nukkumaan. Aamulla me kaikki työntekijät oltiin ahtauduttu Inkan kopperomaiseen Fiestaan ja hurautettu tallille. Anette heti herätessään ollut kännykkänsä kimpussa eikä puhelinparka ollut saanut taukoa sen jälkeen. Oscarin kanssa se jutteli, tietenkin. Mun makuun ne oli kyllä varsinainen pikaromanssi, rakkautta ensisilmäyksellä. Mä en uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä (koska Miikaa ei vieläkään kiinnostanut ja Kristiania vielä vähemmän).

En voinut sille mitään, mutta mietin koko ajan, milloin olisi mun vuoro. Anetella oli Oscar, Inkalla salaperäinen Valtteri ja ilmeisesti Jonnallakaan ei ollut ihan yhtä kuollut rakkauselämä kuin mulla eilisen perusteella. Kristian Fagerholm, siinä mies, josta kuuli tarinoita ja niihin tarinoihin olisi väkisinkin halunnut päästä mukaan. Tietenkin se oli kylmä sydäntenmurskaaja, mutta mussa eli vahvasti se romantikko, joka uskoi osaavansa kesyttää kenet vain. Tiesin kyllä, että se oli kukkua, mutta kukapa ei olisi halunnut unelmoida?

Ja sitten oli vielä Miikakin, jolla oli tänään treffit Jutan kanssa...

Jostain kumman syystä mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että mä menisin yksin maastoon. Viimeisen karsinan siivottuani siirryinkin vessan ovelle.

"Hei, mä lähen kyllä nyt maastoon. Sä et vissiin lähde, vähän toi näyttää sellaselta", hymähdin. Konsta nosti katseensa muhun.

"Täh, joko sä siivosit kaikki karsinat?" se kysyi ihmetellen. Eihän se ollut ehtinyt vielä yhtään. Yleensä työnjako meillä oli se, että mä ratsastin hevosia ja Konsta hoiti kaikki "hanttihommat". No, vaihtelu virkistää.

"On siitä nyt puoltoista tuntia kun alotin", mä sanoin. Konsta kurtisti kulmiaan ja vielä vilkaisi kelloaan.

"Miika, tiedän, että tykkäät olla dramaattinen, mutta tää krapula alkaa mennä nyt jo vähän yli. Voisitsä lopettaa oksentamisen?"

Miika katsoi sitä ilmeellä "mitä jos vaikka yrjöön sun päälle helvetin kusipää". Se halaili sen uutta morsianta, vessanpönttöä varmasti paljon hellemmin ja rakastavaisemmin kuin yhtään naista ikinä.

Ja hetken mua ei haitannut, ettei mulla ollut kenenkään kanssa vispilänkauppaa. Koska loppujen lopuksi, ne kuitenkin rakastaisivat vessanpönttöjä ja videopelejä sua enemmän.