2. huhtikuuta -15 / Kuuntelet radio Leijonalaaksoa (Hely)

Lähteminen oli aina yhtä kauheaa. Varsinkin, kun edessä olisi kolmen yön reissu koko Suomen omituisimman jengin kanssa. Mä istuin hiljaa suutani mutristellen Aneten vieressä, joka säteili katsellessaan Miikan kanssa touhuavaa Oscaria. Just. Nostatti mieltä taas. (Vaikka en ollutkaan aivan sataprosenttisen varma, kumpaa jätkistä Anette tuijotti. Uskottelin itselleni, että nainen oli tarpeeks viisas keskittääkseen katseensa siihen kunnollisempaan, eli Oscariin. Toisaalta Miikassa ei ollut mitään, mitä ei olisi halunnut tuijotella.)

Meillä oli hevosrekka täynnä hevosia ja pieni, Jewellin ostama paku täynnä meidän omia kamoja kahdeksan istumapaikan lisäksi. Me oltaisiin mahduttu siihen hyvin, varsinkin kun Miika Oscarin avustuksella ajaisi hevosrekan kohteeseen. Jonna ei ollut kovin varma Miikan ajokunnosta, mutta oli parilla mulkaisulla sulkenut suunsa.

"Varsinainen perheauto", naureskeli Inka kurkatessaan pakuun sisälle. Se oli aika uusi ostos ja hankittu nimenomaan tälläisiä tilanteita varten. Tai itse asiassa pakettiautoja oli ostettu kaksikin, mutta nyt ei toista tarvittaisi.

"Sopii siis sulle hyvin", ivaili Jonna raahatessaan rehusäkkiä hevosrekkaan.

Kun kaikki oli pakattu ja jokainen istui paikoillaan autossa, lähdimme peräkanaa tallin pihasta. Tallista jäivät huolehtimaan Tinka ja Konsta, sekä Jewellin palkkaamia kavereita. Ajomatka sujui normaalisti - puolet nukkuivat, Jonna oli levoton ja Jewell lauloi radion mukana kuin viimeistä päivää. Se veti jopa radiojuonnot kuin ammattilainen. Osasin kuvitella sen radiossa, mitäköhän siitäkin tulisi. Radio Leijonalaakso? Ehei! Pian hurstimme pitkin moottoritietä, jossa hevosrekka jäi heti vauhdista. Jewell ei ollut kovin rauhallinen kuski, mutta rekka ei saanut ajaa kesärajoitusten mukaan.

Hotelli oli iso ja valkoinen betonirakennus. Se oli ulkoa varsin jylhä ja komea, mutta sisältä huomasi, ettei kyseessä ollut kovin monen tähden mesta. Ei sinänsä mitään valittamista ollut, mutta sisustus oli varsin synkkä ja onneton. Pian alkoi se, mitä kaikki olivat pelänneet - huonejaot.

Miika koetti kovasti päästä mun kanssa samaan huoneeseen, jonka vuoksi vain punastuin helakasti. Lopulta päädyin Anetten kanssa samaan kämppään, mikä oli sinänsä hyvä. Jonna ja Inka olivat luonnollisesti yhdessä huoneessa, kuten Miika ja Oscarkin. Suvi ja Mirjam (johon en ollut kovinkaan paljoa ehtinyt tutustua) majoittivat yhden huoneen. Ilmassa oli hieman huutoäänestystä, mutta lopulta kaikki keräsivät kamppeensa ja lähtivät kohti huoneitaan. Matkalla meidät tytöt juoksi kiinni Miika, kietaisten kätensä mun ja Inkan hartioille.

"Tänään, neidit, vaihdetaan viihteelle!"

(Ei muuten vaihdettu. Jewell on pelottava nainen halutessaan, eikä pitänyt ideaa kovinkaan hyvänä.)