5. huhtikuuta / Mikä on maailman paras tunne? (Miika)

Mikä on maailman paras tunne? Herätä aamulla nainen syliin käpertyneenä tietenkin. Vaikka suu on täynnä vaaleita hiuksia, on toisen lämpö siinä vieressä ihan parasta. Mikä taas on maailman huonoin tunne? Kun tajuat vieressä olevan naisen olevankin tuttu etkä muista edellisestä illasta mitään. Eikä tilannetta tänään auttanut sekään, että Mirjam oli kyllä ihan täysissä pukeissa. Ja toisella puolella mua makasi Suvi ihan taju kankaalla. Aika paljon jengiä yhteen kahdeksankymmentä senttiä leveään sänkyyn.

Hankalasti ja varovasti käännyin selälleni ja nousin kyynärpäiden varaan vilkuillen tytöstä toiseen, kunnes tajusin katsoa ympärilleni. Yksi oli varmaa: tää ei ollut mun huone. Joka puolella oli tyttöjen tavaroita ja viereiseen sänkyyn olivat kaatuneet Hely, Jonna ja Inka, jokseenkin toistensa päällä retkottaen kaikki. Ei siinä erottanut kenen jalat olivat kenenkin, kun katsoin kollegojeni mielenkiintoisia asentoja. Vilkaisin kelloa. Puoli yhdeksän. Auts, Jewell oli varmasti vihainen kuin ampiainen. Mahtoikohan se tietää, missä meikä oli? Ehkä vielä selviäisin tästä hengistä.

"No niin neidit, herätys! Kello on puoli yhdeksän ja voidaan vielä välttää äkäinen punapää!" karjaisin niin, että Suvi tippui lattialle ja Jonna löi Helyä nenään hätkähtäessään.

"Voi vitun ääliö, älä viitti kiljua", blondi nainen vaikersi haudaten kasvonsa tyynyn. Inka tökkäisi sitä kylkeen.

"Puoli yhdeksän? Jo? Mitä hittoa eilen on tapahtunut?" Inka mutisi noustessaan hitaasti seisomaan. Sen sinisten farkkujen nappi ja vetoketju oli auki, mistä nainen ei tuntunut välittävän.

"Sen kun tietäisi", vastasin ja levittelin käsiäni vieressäni maanneisiin kaveruksiin. Inka kohotti kulmiaan, pörrötti ruskeaturkoosia tukkaansa ja paineli vessaan. Mirjam oli kääntynyt mahalleen pää tyynyyn, kuten Jonnakin, eikä reagoinut mitenkään Suvin herätysyrityksiin. Hymähdin. "Heitä sen päälle vettä. Toimii jokaiseen, jopa tohon kiukkuperse-Niemelään."

"Etkä heitä!" kuului Mirjamin kiljaisu tyynyä vasten. Toisessa sängyssä oli Hely jo päässyt (punastuneena) ylös ja koetti pyyhkiä epätoivoisesti huoneen pienen peilin edessä meikkejään käsiinsä. Jonnakin alkoi nousta ylös (luojan kiitos housut jalassa), mutta kaatui heti takaisin.

"Mission Impossible", se mutisi.

Oven takana kuului koputus. Mun ensimmäinen ajatus oli maastoutua, mutta Inkan tullessa vessasta ja avatessaan oven, takana virnistelivätkin vain Anette ja Oscar.

"Mitäs te kaksi ootte ollu tekemässä? Ihan kahdestaan, koko yön", Suvi naureskeli matkallaan vapautuneeseen vessaan.

"Siinä kohtaa kun Jonna koetti kiivetä ikkunan kautta katolle, meinattiin että uni tekis ihan hyvää. Mentiin siis nukkumaan, täällä näytti muutenkin olevan aika täyttä", Anette sanoi leppoisasti siirtyen sisäpuolelle yhdelle huoneen tuoleista. Oscar seurasi perässä. Mä istuin yhä hämmentyneenä sängyllä.

"Suviii! Haluun mun hammasharjan!" huusi Jonna vessanoven takana, rymisyttäen ovea.

Viimeinen Susari-päivä alkoi varsin kaaottisesti ja Jewell ei puhunut aamiaisella sanaakaan. Saattoi tosin johtua siitäkin, että armas tallinomistajatarkaan ei näyttänyt kovin freesiltä poskille valahtaneissa ripsareissa (joita ei ollut Helyn tavoin hangannut pois).