27. huhtikuuta -15 / Note to Jewell

Warnings: Anetten kirjoittama tarina, joten kiroilua kyllä löytyy. Hehheh.

"Helvetin kuustoista!"

Inkan huuto kuului koko tallipihan läpi ja sai muutaman alkeistuntilaisen naamat reippaasti valkoisemmiksi säikähdyksestä kuin mitä ne olivat jo jännityksen ansiosta. Mikä sai kiltin Inka-tädin kiljumaan kuin... Jonna tai Miika? Ketku juoksenteli tyytyväisenä ympäri pihaa pukitellen pää alhaalla ja sai hoitajat tarraamaan talutettaviensa riimunnaruista tiukemmin.

Mörkö mussutti tyytyväisenä Inkan puutarhatilkusta mitä suuhunpantavaa löysi ja arabiruuna Mahfouz arvioi, kannattaisiko ottaa jalat alle vai hyväksyä Oscarin tarjous ja jolkotella kauraämpärille, jota jätkä heilutteli. Lopulta arabialainen antoi kiinni, ja jäljellä oli enää maha heiniä täynnä jolkotteleva Mörkö sekä siitä kolme kertaa pahempi versio, jolla oli pari kiloa vähemmän painoa. Ketkulla ei ollut aikomusta karata - se vaan halusi ärsyttää meitä.

Ketku laukkasi ympyrällä ihanaa pierupukkilaukkaa ja loi meihin haastavia silmäyksiä. Suvi juoksi etunenässä porkkana kämmenellä vuonohevosen perässä, mutta eihän se mitään auttanut. Inka heilutteli uhkaavasti vaaleanpunaista riimunnarua ja Oscar heilutteli kauraämpäriään. Mä tyydyin keskittymään hevosiin paljaiden käsivarsien sijaan ja lähestyin käyntiin siirtynyttä Mörköä, joka tallusteli aitalle päin. Näin ikkunasta pahimman mahdollisen - Jewell miltei purskautti kaakaonsa ulos ja kiskoi Jonnan mukaansa kahvipöydästä syöksähtäen ulos samalla sekunnin sadasosalla.

Kun Jonnan ääni kaikui tallien seinistä, Mörkö teki stopin ja antoi vähän alistuneen näköisesti kiinni. Ketju taas ryntäsi kuin aropupu metikköön. Tunti me sitä sieltä etsittiin viiden ihmisen voimin, kunnes Marcus käveli tallitietä Ketkua otsatukkaani taluttaen ja huuteli tallipihan puskissa lymyäville työntekijöille, että karkuri oli saatu kiinni.

Note to Jewell: korvaa Ketkun tarhan sähköaidat jollain luodinkestävällä.