26. kesäkuuta -15 / Myrkyllinen lomalainen (Jonna)

Mulla oli kesäloma. Tiedättekö, mitä jokainen itseään arvostava heppatyttö tekee kesälomallakin? No on tallilla tietenkin! Tosin olin saanut koko aamupäivän paeta Miikaa, joka koetti saada mut siivoamaan karsinoita, en mä nyt aivan järjetön ollut. Mä olin tallilla kolmen hevosen takia - Roudan, Annan ja Killerin. Kesäkuussa koko Leijonalaakso oli lomalla. Ei ollut tunteja, perinteisiä kuukausittaisia kisoja ja hevoset olivat kaikki laitumilla. Roudalla oli kuitenkin kisakausi kesken eivätkä mainitsemani tuntsarit kestäneet kovin pitkiä jaksoja ilman liikutusta. Niinpä mä olin hoipertanut tallille aamulle väsyneenä, hiukset takussa ja meikittä. Oscar oli saanut heti tallin ovella osansa mun pystyssä sojottavasta keskisormesta omaa virnuiluaan vastaan. Näin epäsiistiltä mä en näyttänyt ikinä.

Mut hei, mulla oli sentään kesäloma!

Killeri oli vahvempi kuin aikoihin. Ärisin sen selässä itsekseni sen tehdessä mitä kummallisempia loikkia, välillä kaikki neljä jalkaa ilmassa, ja koetin saada sen vähän rentoutumaan. Inka virnisteli Mintun selästä leveästi, kun sinttinä selässä koetin pitää kiinni ja samalla ratsastaa hevosta enemmän eteenpäin - nyt liike tuntui suuntautuvan lähinnä ylös sekä sivuille.

"Sä oot sitten kakun velkaa jos tiput sieltä!" huusi Hely kentän laidalta. Se oli kesäihmisiä, niitä, jotka rakastivat valoa. Aurinko oli tehnyt naiselle pisamia nenälle ja ihossa oli nähtävissä selvät rusketusraidat. Mä itse en koskaan ruskettunut, ainoastaan paloin. Nytkin käsivarret olivat saaneet turhaa huomiota auringolta ja punoittivat hiukan.

"Toivot vaan!" kiekaisin takaisin, kun Killeri vihdoin rentoutui edes hieman.

Olin ymmärrettävästi litimärkänä hiestä laskeutuessani selästä. Pikeepaita tuntui hieman ahdistavalta, kun nostin jalustimet ylös ja löysäsin vyötä. Mustat nahkasaappaat teki mieli ottaa pois jalasta. Ilma ei oikeastaan ollut edes lämmin, yöllä oli jopa satanut rankasti. Sen sijaan se oli kostea, hiostava ja enteili ukkosta. Nostin ohjat kaulalta käteeni ja lähdin talliin.

Kun olin saattanut yhden mustan koulusatulan telineensä, hain toisen. Routa koetti kovasti syödä pesukarsinan narua, mutta komensin sitä lopettamaan häsläyksensä. Se ei juurikaan auttanut tamman siirtäessä energiansa johonkin toiseen typerään tekemiseen, joten pyörittelin silmiäni ottaen käteeni harjan. Routa näytti vähän hämmentyneeltä - eikös nyt ookkaan loma? Se oli saanut olla melkein viikon laitumella.

"Älä viitti näyttää noin myrtyneeltä, kun oon sun takia roudannut itseni tänne keskellä lomaa", mutisin sille taputtaen hevosen lautasia. Routa ei tainnut käsittää ongelmaa siinä. Olihan se tietenkin parasta seuraa mitä kaksijalkainen voisi saada.

"Yksinpuhelu on hulluuden ensimmäinen aste", virnisteli Miika nojaillen pesukarsinan laitaan. Säpsähdin kevyesti, mutta mulkaisin jätkää.

"Sopii siis miettiä, kuinka monta tuntia sä vietät päivästäs siihen", tuhahdin ja jatkoin harjausta.

"Auts. Myrkyllinen lomallakin."

Näytin Miikalle kieltä, mikä sai toisen vain naureskelemaan lähtiessään. Jäin katsomaan perään silmät hieman sirrillään. Ainakaan mua ei taas koetettu pakottaa talikonvarteen.

Routa kuopaisi maata kärsimättömästi ja sai mut säpsähtämään - taas - hereille.

"Joo joo, mennään", mutisin.