Janni the prinsessa & mibula

31.10 Muuton aika!
Tänään meikaläisellä ja  Jannilla oli melkoisen kiinnostava päivä - tamma muutti Leijonalaaksoon! Me saavuttiin tallille puolenpäivän aikoihin. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja nastarenkaat natisi ja kitisi hiekalla meidän ajaessa tallin parkkiksille. Mä huokaisin syvään ja astuin ulos autosta. Janni pisti parastaan jo tässä vaiheessa - se rymisteli koppia minkä ehti ja hirnahteli vastakaiun toivossa. Naurahdin yksikseni ja pudistin päätä. Perus Janni! Eihän tällänen prinsessaheppa kestä kauaa yhdessä kopissa seistä, ei tietenkään. Laskin trailerin takaseinän ja yritin mahdollisimman rauhallisesti ottaa tamman pois kopista. Se kuitenkin päätti ottaa kunnolla takapakkia ja esitellä sen keulimistaitoja heti alkuun. Helvetin loistavaa, hyvä Janni .... Samantien mun viereeni oli astellut nuori naisen alku, joka esitteli itsensä tallin omistajaksi. Vaihdoimme pari sanaa ja nainen ehti jopa kehua tammaa hienosta showsta. Vielä loistavampaa! Tsiisus sentään. Naurahdin kuitenkin takaisin ja vein Jannin sen karsinaan. Mamman prinsessa oli hiukan hermostunut eikä oikein tiennyt miten päin se olis karsinassa ollut, mutta rauhottu aika nopeesti saatuaan heinää jalkojensa juureen. Mä katselin mun elämäni naista hymyssä suin. Olin ollut aivan varma, että se alkaa diivailemaan toden teolla. Mä olin kuitenkin tosi ylpee siitä ja innolla odotan mitä Leijis tuo meidän elämään!

/ Tervetuloa!

Mukavaa, että Janni osasi heti ottaa talon tavat omakseen.

- Jewell

6.1 Uusi vuosi uudet kujeet vai miten se menee

Lumi. Se olisi mun ainut toive tällä hetkellä. Meikäläinen hukkuu tänne loskaan ja p*skaan. Ja mikä pahinta, niin hukkuu prinsessaponi Jannikin! Toisinaan se vain kököttää kaviot solmussa tarhan portilla odottaen, että joku pelastaisi kärisivän neidoin hädästä. Toisinaan se taas nauttii mudasta ja sateesta sydämensä kyllyydestä ja kieriskelee, piehtaroi ja hukuttaa itsensä kuraan. Musta vaan tuntuu, että se tekee jälkimmäisen ihan mun kiusaksi. Eihän tuollainen pissisponi voi tosissaan tykätä kurasta, eihän? Tänään on yks niistä päivistä kun haluan nauraa räkättää kurkkuni käheäksi. Siellä se Janni odottelee tarhan portilla aivan hädissään aivan kuin muta voisi hetkenä minä hyvänsä napata tamma-raukan kitaansa. Naureskelen itsekseni ja huudan tammalle: "Helvetin idiootti, se ei tapa sua etkä sä kuole siihen." Janni katsoo mua paniikinomaisesti ja päätän pelastaa neidon hädästä - taas kerran.

Otan joulunpunaisen loimen pois ja aloitan harjaussession pusuilla ja rapsutuksilla. Harjatessani pissistä, se hamuilee koko koko ajan taskujani, mutta tajuaa pian kaiken vaivan olevan turhaa. Hymyilen hevoselle ja jatkan ylhäisyyden turkin puunaamista. Loimi on onneksi säästänyt mut kaikelta pahalta, vauvalta ja vääryydeltä ja harjaaminen on hetkessä ohi. Janni saa tänään nauttia vapaapäivästään, joten pienen pusipusihalihali-hetken jälkeen jätän tamman oman onnensa nojaan omaan karsinaansa ja lähden kävelemään autolle.

/ Sori, etten oikein ikinä vastannut tähän. Voi Janni, pieni prinsessaponi!

Kiva pikkupätkä, jossa tuli Jannin luonne ihanasti esille. En tällä kertaa kommentoi tarkemmin, kun tarinasta on niin paljon aikaa, mutta jatkossa lupaan paneutua asiaan tarkemmin!

- Jewell