11. tammikuuta -15 / Likkojen ammatti (Miika)

Warnings: Kiroilua ja, tuota noin, ratsastajanaisten stereotypioita...

Tyttöjen kanssa työskentelyssä oli hyvät ja huonot puolensa. Hyvien listan ykkönen oli ehdottomasti kaikkien jätkien ihailu, "siis oikeesti, oot vaan muijien kanssa kaikki päivät, vau", ihan kuin kaataisin kaikki töissä yhden toisensa perään. Ja tiedättehän mitä ratsastajatytöistä puhutaan... Tiukat housut, raipat, napakat reidet ja niin edelleen. Mutta totuus oli aika kaukana siitä glamourista, mitä suurin osa kuvitteli. Musta oli vain varsin hupaisaa, ettei kavereiden jutut muuttuneet parempaan tai huonompaan kaikkien niiden vuosien aikana, olihan näitä saanut kuunnella jo peruskoulusta.

Huonojen puolien listan kärjessä oli se sama kuin aina. Likkojen ammatti. Niin vähän ne jätkät tietää!

Sinä päivänä kelasin niitä asioita tavallista useammin. Jonna oli ärsyttävämpi kuin tavallisesti, "voi vittu mene nyt siitä jo räkättämästä senkin räkänokka" (Severistä näkyi siinä kohtaa vain pieni piste), Inka taas tavallista tunteellisempi, "ei se ollut sun vika, sä oot hyvä jätkä, ILY" (ihan kuin Severiä kiinnostaisi olinko hyvä jätkä) ja oritallin Hely tuntui edelleen punastuvan joka ikinen sekunti kun puhuin sille. Viimeisestä en ollut ihan varma oliko se hyvä vai huono, mutta Jonna irvisteli katsellessaan mun egon kasvua takaisin normaaleihin mittoihinsa. Severi käveli mun perässä talliin, kun vähän heilutteli kauraämpäriä.

Ringa ei kävellyt eteenpäin. Tai käveli, mutta niin hiljaa, että kilpikonnakin olisi sen voittanut. Mun teki mieli ärjyä, kun tytöt toisensa perään ohittivat mut ja hihittelivät. Teinipissaliisojen tunti oli alkamaisillaan ja nekin olivat kerääntyneet pihalle (vaikka olikin liian kylmä suuriin kaula-aukkoihin) seuraten meidän matelua Ringan kanssa.

"Käveleekö tää aina näin hiljaa?", mutisin Tinkalle, joka tuntui olevan ainoa järkevä leidi tässä huushollissa. Tai tallissa.

"Joo, aika lailla. On sullakin päivä, eka heppa kulkee liian kovaa ja toinen ei liiku melkeen ollenkaan", Tinka huokaisi ja taputti mua pipon päälle äidellisesti. Tuhahdin.

Kun Ringa parin tunnin (tai viiden minuutin) päästä oli tarhassaan, olivat teinitytötkin Kingslandeissään sulloutuneet keskitalliin. Tungin itseni vielä sekaan, Helmi jakoi juuri hevosia. Tuntilaisia oli kaiketi kuusi. Kuulin ainakin Taran, Floran, Lexin ja Rikun nimen, sekä Tarun, joka sai aikaan kimpaantuneen vastaväitteen.

"Anteeksi nyt vaan neiti, mutta oon aika satavarma, että se hevonen on kaks kertaa yli sun tason. Pitäskö olla kiitollinen et saat mennä niin hyvän hevosen kanssa?" tokaisin ja sain tytön nakkelemaan ruskeita kiharoitaan, mutta selvästi myös nolostumaan.

"Ja Miika simputtaa pikku tyttöjä, oi vitsit", Jonna rääkyi taustalle ja näytin sille keskisormea. Helmi katso meitä pahasti - ei asiakkaiden edessä. Tytöt vaan kikatti. "Ei mut mulla oli asiaakin, käyn ratsastaa Aprin oritallista niin tuutko mukaan ratsastaa jonkun? Ja tää oli sit Jewellin idea."

Nyökkäsin ja pian istuin Jonnan pienen auton pelkääjänpaikalla. Se sanoi, että ratsastaisin Miron. En ollut mennyt sillä jättiläisellä ennen, mutta pienikokoinen Jonna oli ja kertoili asioita siitä hevosesta. Rehti, ihana ja sitä rataa. Ulkona oli lunta ja tie oli jonkin verran jäässä. Tunsin auton perän välillä hieman heittävän, mutta Jonna ei tuntunut välittävän. Se taisi olla sille perinteinen sunnuntaiajelu. En tuntenut tyttöä kovin hyvin. Ottaen huomioon, että tunsin Jonnan herjakokoelman paremmin kuin omat taskuni, se puhui mulle rennosti. Kun mä hymyilin aavistuksen, Jonna katsahti muhun ja alkoi virnuilla.

"Mitä?"
"Oot niin läpinäkyvä."
"Mitä?"
"Siinähän mietit."

Ai helvetti, että se oli ärsyttävä. Just kun olin kuvitellut jopa positiivisia ajatuksia kyseisestä henkilöstä. Mutta sitten se alkoi kertoa, kuinka Apri oli kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana, että Hely oli tehnyt sen kanssa loistavaa työtä ja intoili Unskista, jota en ollut nähnyt kuukausiin. Routa oli tietenkin vielä Jonnan lemppari.

Hely punastui, kun me astuttiin talliin. Ennätys, en ehtinyt edes puhua.