1. helmikuuta -15 / 2x kouluvalmennus

Koodi:

Ensimmäinen valmennus (rv)
Ratsastaja - [url=osoite]Hevosen nimi[/url] taso

Kommentti: Dee ilmoitti heti aluksi olevansa sitten sellainen mimmi, joka ei turhia hölmöilyjä ratsastajaltaan siedä! Pieni sinkaisu Riellan riisuessa takkiaan alkutunnista oli omiaan kertomaan, että Deen kanssa keskitytään täysillä eikä vain puoliksi. Kun aloitimme alkuverryttelyn jälkeen kunnon treenin, oli Dee kaikesta huolimatta hyvin kuulolla. Aluksi väistätimme hevosia käynnissä keskihalkaisijalta takaisin uralle perinteiseen tyyliin. Riellan käsi oli hieman liian kova ja hidas myötäämään Deen makuun, jolloin poni jännittyi silminnähden alkaen lyhentää askeltaan olemattomaksi. Pyysin Riellaa rentoutumaan, pyöräyttämään olkapäät taakse ja kantamaan käsiään hieman paremmin, jolloin käsi muuttui joustavammaksi. Kun väistö sujui käynnissä, jatkoimme ravissa. Ravissa Riella oli hevosen liikkeessä hyvin mukana ja Dee näytti nauttivan olostaan.

Jatkoimme tästä avo- ja sulkutaivutuksin niin että harjoituksessa toinen pitkä sivu tehtiin toista ja toinen toista. Käytimme maneesin peilejä hyväksi, jolloin keskityin ratsastajien asentoihin. Riellan pyysin taas rentouttamaan kättään, vaikka se oli ravissa paljon parempi kuin käyntiharjoituksissa. Kun lopulta taivutukset sujuivat, nostimme kaikki laukan ja ratsukot siirtyivät pääty-ympyrälle. Ympyrällä kaikki alkoivat koota hevosiaan koko ajan lyhyempään laukkaan. Neuvoin Riella hieman suoristautumaan, myötäämään enemmän ja luottamaan Deen omaan kokoamiskykyyn. Deellä oli loistava kantovoima ja se keveni edestä niin korkealle, ettei tarvinnut lähes lainkaan ohjaa.

Valmennus sujui kummankin osalta hyvin, vaikka verryttelyssä olikin vähän virtaa!

Kommentti: Marttahan oli erikoinen tapaus! Hevonen suorastaan puhkui intoa alkukäynneissä, mutta kuristajan kerätessä ohjat, sen vauhti hiipui olemattomiin. Verryttelyssä keskityttiin siis täysin oman moottorin löytymiseen. Vaikka Martta vaikutti koko ajan pirteältä ja eloisalta, se välittyi liikkeeseen vasta minuutteja myöhemmin. Liikkuessaan hyvässä temmossa tamma olikin hienon oloinen epeli. Käyntiväistöissä Martta oli hieman hidas pohkeelle, mutta tajusi homman nopeasti eikä enää sen jälkeen tarvinnut kuin olemattomat avut. Ravissa pohkeenväistö sujui Martalta aivan helposti, eikä hitaasta hevosesta ollut tietoakaan. kuristaja sai hieman tehdä enemmän töitä saadakseen Martan kunnolla ylös edestä takajaloilleen, hevosen hakiessa itsepäisesti todella alas.

Martan avo- ja sulkuväistöt olivat hienoja, eikä niissä ollut juuri moitittavaa. Ulkotakajalka jäi välillä hieman jälkeen sisäjalasta, joten kuristaja sai kotiläksyksi miettiä myös sen tarkoitusta. Martan ravi oli erittäin aktiivista ja vastaanottavastia, eikä kuristaja voinut olla hymyilemättä hienolle hevoselleen! Laukannostossa Martta suorastaan ryntäsi eteenpäin, joten ohjeistin kuristajan siirtämään sen takaisin raviin ja antamaan vain hienoiset avut. kuristajalla oli hieman huonona tapana varmistella tekemisiään tekemällä niistä suurempia kuin olisi tarvinnut olla. Kokoaminen sujui hyvin, mutta kuristajalla oli hieman huonoa tapaa nojata eteenpäin, jolloin pohje karkasi hieman liian taakse. Martta tuntui nauttivan työskentelystä suuresti.

Martta on loistava hevonen, jossa on paljon potentiaalia ja voimaa!

Kommentti: Hurma vaikutti verrytellessä reippaalta, mutta varsin chilliltä suomenhevosherralta, joka ei stressaisi liikoja. Vaikka se vähän pukittikin nähtyään maneesin katsomossa jotain äärimäisen jännittävää (kenties hevosensyöjäfasaaneja?), se jatkoi menoaan varsin letkeästi. Suomenhevoselle ominaisesti tuntui Hurma olevan hieman painava edestä, varsinkin kun oli varsin massava ori. Sani sai siis keskittyä suuresti hevosen kevittämiseen ja painon siirtymisen takajaloille. Aloittaessamme pohkeenväistön käynnissä, oli Hurma jo mukavan aktiivinen takaosastaan. Käynnissä Sani sai varoa ohjalla vetämään jäämistä, Hurman koettaessa hakea tukea suustaan. Reippaalla ratsastuksella onnistui väistö pian ongelmitta. Ravissa Hurma väisti hieman liian jyrkästi, joten neuvoin Sania hieman hellittämään apujaan.

Hurmalla oli hieman ongelmia tasaisen tahdin kanssa sulku- ja avotaivutuksissa. Vaikkei ero ollut huomattava, se ei aina oikein tiennyt mihin jalkansa pistäisi. Sani myönsi, että ne olivat aina olleet heidän heikkokohtansa, joten lähinnä treenasimme liikettä tasaiseksi. Hurma tuntui nauttivan työnteosta suuresti! Sani oli myös hyvä korjaamaan virheitään peilistä katsomalla. Kootussa laukassa se näytti suomenhevosen parastaan ja omisti äärimäisen hyvän kokoamiskyvyn rodun edustajaksi. Sanikin tuntui suorastaan yllättyvän, mutta oma ongelmansa ratsastajalla oli pieni vinous, joka sai Hurman välillä hieman ihmettelemään.

Valmennus sujui teillä hienosti ja Hurma on kyllä upea suomenhevonen!

Kommentti: Pallo olikin hauska näky sen kirmatessa maneesiin sisään hieman kovemmalla vauhdilla. Tamma vaikutti alusta saakka varsin pirteältä eikä meinannut edes kävellä rauhassa. Verryttelyssä Laura sai tehtäväkseen toteuttaa siirtymiä välillä käynti - ravi - käynti, kun Pallon mielenkiinto ei olisi millään riittänyt vain normaaliin volttailuun. Muuttuessaan joustavaksi ja rennoksi, Pallo näytti aivan eri hevoselta kuin alkuvalmennuksesta. Jatkoimme siirtymiä niin, että ravista täytyikin pysähtyä ja pysähdyksestä siirtyä välittömästi raviin. Tammalta oli hieman jarrut hukassa ja meni hetki, kunnes se pysähtyi heti aloilleen. Laura kippasi eteenpäin aina pidättäessään ja käytti ohjaa hitusen liikaa. Kun Laura tajusin jutun jujun, muuttui Pallokin taas hieman kiinnostuneemmaksi touhusta. Pysähdyksessä piti olla aloillaan 4 sekuntia, mutta tamma ei ollut ihan samaa mieltä. Käskin Lauran hengittää syvään ulos, jolloin nainen läheni satulaa huomattavasti. Lopulta homma sujui ilman ongelmia.

Laukkaympyrällä Pallo oli turhan vauhdikas ja puski itseään lapa edellä. Lauran piti tosissaan ratsastaa tammaa paremmin taivutetuksi. Onnistuessaan Pallo alkoikin vuorostaan heittää takapäätään hieman ulospäin. Käskin Lauraa aloittamaan hevosen "kokoamisen" hieman lyhyemmäksi, jolloin Pallo sai tehdä enemmän työtä eikä enää ajatellut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Laurakin hieman hämmentyi, millaiseksi Pallo muuttui. Tammassa on kyllä potentiaalia!

Kaikesta huolimatta valmennus päättyi hyvin, vaikka meno olikin välillä hieman fast and furious!

Koodi:

Toinen valmennus (rv)
Ratsastaja - [url=osoite]Hevosen nimi[/url]
Tarina

Kommentti: Miia-Maria näytti hieman tympääntyneeltä jo sillä hetkellä, kun astuin maneesiin. Mulkoili mua kuin olisin tehnyt jotain pahastikin väärin! Jali sen sijaan oli emäntänsäkkin puolesta innoissaan ja tuntui säteilevän iloa. Takaosakäännöksiä aloittaessa parivaljakolla oli jos jonkinmoisia kommunikointivaikeuksia, Jali oli aina menossa toiseen suuntaan kuin Miia-Maria. Nainen kuitenkin jatkoi kunnioitettavasti. Aivan vierestä auttaen onnistui vihdoin ulko-ohjan tuki tiukkana sekä pohkeet löysivät voimansa niin, että Jali teki takaosakäännöksen kuin oppikirjasta. Helpotuksen vuoksi ratsukko oli saanut tehdä sen maneesin seinää vasten, mutta viimeisellä kerralla onnistui käännös poiskin päin.

Laukkaharjoittelun alussa Jali oikein sinkosi laukkaan. Hetken se vilisti menemään, kunnes alkoi löytää hieman rauhallisemman tahdin. Käskin Miia-Mariaa tekemään puolipidätteitä aina kun Jali tuntui reipastuttavan vauhtiaan. Nainen nyökkäili vain tomerasti. Jali ei ollut aivan perillä vastalaukan tarkoituksesta ("hei kamoon aina on opetettu näin") ja vaihteli laukkaansa kuin suuri kouluratsu konsanaan. Rauhalliseen äänensävyyn neuvoin Miia-Mariaa tiuhaan tahtiin, älä aseta sinne sisälle, ja Jali ei tuntunut auttavan tilannetta paljon. Se alkoi jo hieman hermostua, vaihteli laukkoja pienien potkujen ja pukitusten kera. Kun hikeä, verta ja tuskaa oli vuodatettu jo aikansa, alkoi harjoitus kuitenkin sujua. Vasempaan suuntaan laukat sujuivat paremmin, mutta Jali alkoi olla jo varsin puhki. Pieni poni saikin armahduksen ja sai alkaa suorittaa loppuravejaan. Miia-Maria tuntui olevan varsin puhki, joka vain pisti valmentajan hymyilemään.

Vaikka Jali olikin hieman ulalla tehtävistään, selviytyi se seassa ihan hyvin. Treeniä, treeniä!

Istuin täysin täpinöissään olevan Jalin selässä, katselin ympärilleni ja kirosin Jewelliä alimpaan helvettiin. Oletin saapuvani hätäratsukkona meidän tasollemme sopivaan kouluvalmennukseen, mutta minä se vain näin kauniisti liikkuvan siron arabitamman sekä raamikkaan suomenhevosruunan. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että tuttuun tapaansa Jali olisi pää viidentenä jalkana ollut menossa tekemään tuttavuutta uusiin ystäviinsä samalla, kun yritin kiristää satulavyötä selästä käsin. "Älä nyt nolaa mua", mutisin nyrpeänä oriin korvaan ja painoin pohkeet kevyesti sen kylkiin. En edelleenkään ollut varma, mitä tein pörröisen ja tappijalkaisen shetlanninponini kanssa siinä tilanteessa, mutta otin muista mallia ja lähdin verryttelemään Jalia alkukäyntien jälkeen ravissa. Ori oli niin kovin innoissaan uudesta paikasta, että sain tehdä ihan todellisen päivätyön, että sain ravista edes tahdikkaan näköistä. Huomasin, kuinka valmennuksen muut ratsastajat väläyttelivät minulle empaattisen näköisiä ilmeitä, kun mennä viipotimme Jalin kanssa kaksi kertaa kovempaa tuntivauhtia kuin puolet isommat hevosystävämme. Positiivista kuitenkin oli, että ahkeran volttityöskentelyn ja temponvaihteluiden ansiosta ori alkoi jo hieman myödätä ja rentoutua ? ja ratsastajakin sai hengittää
välillä.

Topakan oloinen Jewell käveli kentälle harppovin askelin, ja purin hammasta, etten olisi huutanut rakkaalle ystävälleni jotain sarkastisen ilkeää kommenttia tästä niin kutsutusta meidän tasollemme hyvin soveltuvasta valmennuksesta. Jewell kertoi hymyssä suin valmennuksen aiheena olevan takaosakäännökset ja vastalaukka kaarevalla uralla. "No nehän me hallitaan aivan helkkarin hyvin", naurahdin Jalille ja taputin oria kevyesti kaulalle. Kaikki aloittivat ensin takaosakäännösten harjoittelun. Ratsastin Jalin uralle ja aloin koota käyntiä parhaani mukaan. Jali hieman jännittyi, koska se ei kovin usein joudu tällaisia harjoituksia tekemään. Rauhoittelin oria äänellä samalla, kun aloin ratsastaa puolittaista takaosakäännöstä pitkän sivun keskipisteessä. Aivan hirveä korkkiruuvikäännöshän siitä tuli, mutta hei ? ainakin poni kääntyi! Jewell tiesi, että valmennuksen tehtävät eivät ole meille helppoja, joten hän tuli maasta käsin hieman auttamaan. Jali oli aivan ihmeissään, mutta tuttuun tapaansa yritti parhaansa. Muutaman toiston jälkeen ja pienellä avustuksella ori kuitenkin älysi, mitä siltä vaadittiin ja saimme muutaman oikeasti ihan takaosakäännöksen näköisen viritelmän aikaiseksi. Jalin kanssa ratsastimme myös hetken jatkuvaa takaosakäännöstä kentän keskellä, jotta ori varmasti ymmärtäisi apujen funktion. Eihän se kaunista ollut, mutta vähintään kelvollista! Hyvä me!

Valmennuksen toinen puolisko oli tarkoitus harjoitella vastalaukkaa kaarevalla uralla. Valmistelin Jalia laukannostoon ja tunsin, kuinka ori oikein keräsi virtaa. "No kyllä sulle tää laukkatyöskentely aina tuppaa maistumaan", naurahdin samalla, kun nostin oikean harjoituslaukan. Kyllä siinä meinasi taas alkuvaiheessa jäädä isommat alle, mutta äkkiä Jali alkoi rauhoittua ja löysi sopivan tempon. Muut harjoittelivat vastalaukkaa isolla ympyrällä, mutta meille riittävän haasteellista oli saada säilymään sama laukan suunta loivalla kiemurauralla. "Kato Jewell, me tehdäänkin laukanvaihtoja joka viidennellä askeleella" huikkasin hieman huvittuneen näköiselle valmentajalle. Jali onnistui tarjoamaan yhdellä kiemurauralla niin oikeaa kuin vasentakin laukkaa, mutta myös ristilaukkaa sekä tietysti ravin ja laukan eleganttia sekoitusta. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, ja meikäläisen vasen pohje Jalin hännän juuressa ja ponin turpa minun oikeassa polvessa auttoi pitämään laukan samana läpi koko kaarevan linjan. Vasempaan kierrokseen homma - ihme ja kumma - toimi kyllä huomattavasti paremmin. Jalin hermot rupesivat kuitenkin selvästi vetelemään viimeisiään, ja muutama pukkiloikka laukanvaihtoineen oli pakko heittää ihan vaan, koska huvitti.

Loppuverryttelyn alkaessa olin itsekin jo niin henkisesti ja fyysisesti rikki, että suoraan sanoen heitin ohjat pyykkinaruiksi ja yritin vääntää pientä ympyrän tynkää ravissa. Samallahan Jali oppii, että se etuosa pitää ihan itse kantaa, tai muuten ollaan polvillaan. En tiedä kiljahdinko vahingossa ääneen, kun Jewell antoi ratsukoille luvan siirtyä käyntiin ja antaa hevosille vapaat ohjat. Luojalle kiitos!

Kommentti: Molli näytti reippaalta, mutta yhteistyöhaluiselta tammalta, joka pisti aina likoon kaiken. Siron tamman ja Paulon aloittaessa oli vauhtia oli hieman liikaa ja ratsastaja kumartui eteenpäin keskittyessään. Pyysin häntä suoristautumaan ja hieman lyhentämään ohjaa. Toista kertaa tullessaan Paulo pysyi suorana, mutta ei pitänyt ohjastukea tiukkana, vaan päästi sen lörpähtämään sekä tamman kaulan kääntymään liikaa taivutus suuntaan. Näin ollen Mollin käännös kulki liikaa eteenpäin. Kolmannella kerralla Paulo teki liikkeen maneesin seinää päin, jolloin liike oli vielä vähän isohko, mutta paljon parempi. Kehuin ratsukkoa ja pyysin ottamaan pari kierrosta ravia nollaamiseksi. Kun parivaljakko tuli neljättä kertaa ja käänsi taas pois päin seinästä, sujui harjoitus aina vain paremmin. Käskin Paulon vielä miettiä aikaisemmin liikkeen kokoamista, jotta se olisi mahdollisimman helppoa hänelle sekä hevoselle.

Pyysin kaikki nostamaan laukan. Molli näytti heti heräävän ja Paulo sai aloittaa sen kokoamisen hieman lyhyemmäksi. Reippaan tamman kanssa jalan käyttö tuntui usein unohtuvan, josta naputin vähän väliä. Kun kumpikin meistä oli tyytyväisiä Mollin laukkaa, siirtyi ratsukko keskiympyrälle. Laukan sai nostaa pitkän sivun alusta, jos tuntui helpommalta siirtää hevonen siitä ympyrälle. Paulon avut menivät alussa hieman sekaisin eikä laukka pysynyt vaan Molli vaihteli sitä vähän väliä. Jossain vaiheessa Paulo myös alkoi kallistua hieman eteenpäin yläkehostaan, mutta pienellä huomautuksella suoristui heti. Neuvoin Pauloa aktivoimaan kulkusuunnasta katsottuna ulkotakajalkaa enemmän ja pian alkoi vastalaukatkin sujua niin, että laukka pysyi monta kierrosta samana.

Molli tuntui reippaalta koko valmennuksen ajan ja nauttivan työskentelystä. Jatkakaa sillä saralla samaa rataa!

Olin suunnitellutkin Mollin kanssa tulevani kouluvalmennukseen. Kotona harjoitellessani tuntui, että vähän kaikki oli tamman kanssa hukassa joten harjoitus tulisi tarpeeseen. Molli vaikutti mukavan virkeältä jo alkukäynneissä ja päiväkin oli oikein ihana. Verryttelin Mollin parhaani mukaan volteilla ja tempovaihteluilla. Tamma oli hyvin kuulolla jo heti alkuun eikä tuntunut pistävän missään hanttiin. Minulla oli kuitenkin sellainen kutina, että kohta joudutaan töihin ihan todenteolla.

Jewell tuli kentälle ja kertoi mitä tänään olisi luvassa; takaosakäännös käynnissä ja vastalaukkaa kaarevalla uralla. Huih, siitä onkin aikaa kun olin moisia tehnyt. Olen kotona niin keskittynyt matkaratsujeni treenaamiseen, että tällainen isompi kouluvääntäminen on jäänyt vähän vähemmälle. Jewell käski minun pysähtyä pitkän sivun keskelle ja aloittamaan takaosakäännöksen. Heti alkuun tein sen virheen, että kallistuin eteenpäin ja näin ollen koko homma meni ihan puihin. Jewell kehotti minua kuvittelemaan, että takkini olisi ikäänkuin kiinni satulan takakaaressa ja keskittymään katsomaan horisonttiin. Kävelimme pienen pätkän Mollin kanssa, jotta sain tamman suoristettua ja aloitimme harjoituksen uudestaan. Tällä kertaa onnistuin pysymään paikoillani, mutta liike oli vielä vähän hatara ja iso. Sisätakajalan pitäisi polkea lähes paikallaan ja nyt hevonen pääsi liikkumaan eteenpäin. Napakampi ohjasote, mutta ei niin paljon että homma muuttuisi peruutukseksi. Kolmas kerta toden sanoo! Edelleen Molli pääsi luisumaan otteestani ja liikkui vähän liian paljon, mutta Jewell sanoi että se sujui jo paljon paremmin. Teimme välissä vähän ravia ja yritimme harjoitusta muutaman kerran uudelleen, jotta pääsisin kunnolla jyvälle avuista.

Kun takaosakäännös sujui ainakin melkein mallikkaasti - siitä tulikin ensimmäinen kotitehtäväni - siirryimme laukkaan. Laukkasin ensin hetken suoralla uralla, jotta laukka saatiin koottua ja pysymään tasaisena. Tästä siirryttiin keskiympyrälle vastalaukassa. Aivojeni oli vähän hankala hahmottaa oikeita apuja ja siksi Molli vähän väliä vaihtoikin laukan oikeaksi. Jewell painotti, että minun pitää muistaa asettaa Molli laukan eikä käännökseen suuntaan vaikka se tuntuukin hankalalta. Ahersin ja ahersin ja väänsin ja käänsin, kuitenkin lopulta onnistuen laukkaamaan jopa kolme ympyrää vastalaukassa. Tämä oli minulle suorastaan riemuvoitto ja oli mukava lopetella valmennus onnistuneeseen suoritukseen.

Loppuverryttelyt Jewell kehotti suorittamaan eteen-alas ravissa, jotta Molli saisi oooooikein kunnolla venytettyä itsensä. Meillä molemmilla jäi oikein hyvä maku valmennuksesta ja tulemme ehdottomasti käymään lisääkin valmennuksissa. Tai no..minkä nyt matkatreenauksista ehdimme.

Kommentti: Surku tuntui olevan heti verryttelystä saakka aivan menossa. Sen kanssa hankalinta tuntui olevan saada paino siirrettyä takajaloille ja etuosa kevenemään. Nyt raskasrakenteinen ori näytti todella painavalta edestä eikä täten suoriutunut ratsastajan tehtävistä kuten olisi kuulunut. Autoin Lisaa varsin paljon verryttelyssä, jonka lopuksi Surku kantoi itseään hieman paremmin.

Takaosakäännökset alkoivat ihan hyvin, mutta Surku alkoi pian hermostua. Sille tehtävä oli hieman hankala sen vaatiman kokoamisen vuoksi, joka oli ollut verryttelyssäkin vajaavaista. Lisa tuntui helposti kaatuvan eteenpäin, kun Surku alkoi steppailla ja peruuttaa. Käskin suoristautua sekä rauhoittaa käden, joka koetti kovasti paikata ratsastuksessa sitä, missä olisi pitänyt käyttää jalkaa. "Älä pelkää antaa pohkeita!" huomauttelin vähän väliä, kyseessä oli kumminkin jykevä suomehevonen, jota täytyi ratsastaa paljon ylöspäin. Koetin saada Lisalle selväksi tutun vanhan ylämäkiajattelun ja lopulta ratsastaja tajusikin mistä oli kyse. Surkukin näytti nauttivan enemmän olostaan, kun kumpikin ymmärsi mitä kaivattiin.

Oikea laukka näytti ratsukolla hyvältä, mutta siirryttäessä vastalaukkaan ei Surku meinannut tajuta mitä tapahtui. Se kiisi menemään ravia kuin Vermon loppusuoralla eikä ollut lainkaan hallinnassa. Lisa aloitti taas saman ylösratsastuksen, kuin aikaisemmin. Oriin pikkuhiljaa kootessaan itseään se ei enää kyennyt kiitämään alta pois, vaan lopulta keskittyi tekemiseensä. Vielä jonkin aikaa sai Lisa tarkkailla omia apujaan ja ennenkaikkea painopistettään hevosen yrittäessä vaihtaa laukkaa kierroksen suuntaiseksi, mutta pian onnistuivat jo tekemään monta laajaa keskiympyrää vastalaukassa. Onnistuessaan Lisan ratsastus rauhoittui paljon ja Surkukin tuntui nauttivan tekemästään eikä ryysännyt. Kehuin kaksikkoa.

Valmennus sujui aluksi hieman takkuisesti, mutta jokainen tehtävä sujui lopulta kuin vettä vain. Hyvin tehty!

Olin juuri saanut Surkulle varusteet niskaan ja itsellenikin kypärän päähän ja hanskat käteen, kun Jewell pyysi ratsukoita tulemaan kentälle. Loikkasin selkään ja ratsastin tasaisessa käynnissä kentälle.

Surku oli levottomampi kuin yleensä, joten sen hallitseminenkin oli vaikeampaa. Ruuna ei ollut tänään koulunvääntö tuulella, mutta yritin parhaani mukaan saada sen taipumaan. Hetken aikaa käveltyämme nostin ravin, joka aluksi oli hyvin töksähtelevää ja Surku painoi kuolaimelle jatkuvasti. Tein ympyröitä, kiemurauraa ja tempon vaihdoksia saadakseni sen paremmin kuulolle verryttelyssä. Pikkuhiljaa herra alkoi pehmetä allani ja meno alkoi jopa näyttämään ja tuntumaan ihan hyvältä. Valmentaja seurasi menoamme ja korjaili hieman käsieni asentoa sekä istuntani syvyyttä. Liikaa puskailua oletan..

Ensimmäinen tehtävä oli tehdä takaosakäännöksiä ja ne sujuivatkin ongelmitta. Suorittaessani takaosakäännöstä jo kolmatta kertaa, Surku alkoi hermostua ja koitti tarjota peruutusta sekä välillä tavallista volttia. Valmentajalta saimme kommenttia juurikin hermostuneisuudesta, jota koitin koko ajan vähentää suorittaessamme. "Pidä kädet tasaisempana ja selkä suoremmaksi Lisa" hän sanoi ja minä tottelin.

Takaosakäännösten jälkeen teimme pieniä ravitehtäviä, kuten temmonsäätelyitä. Sitten meitä pyydettiin näyttämään kaarevalla uralla oikea- ja vastalaukka. Oikea laukka meni todella hyvin, mutta kun pyysin Surkua vastalaukkaan, se pisti jarrut pohjaan ja koitti luistaa kiitoravilla. Hetken aikaa "tapeltuani" sen kanssa, myös vastalaukka sujui hyvin ja saimme kehuja tasaisesta temmosta.

Loppuverryttelynä tein ravissa voltteja ja pohkeenväistöjä kumpaankin suuntaan. Näin sain Surkun pysymään tasaisen kuuliaisena loppukäynteihin asti. Vaikka tänään ei mennytkään ihan niin kuin piti, olen silti tyytyväinen ruunaan, jonka kanssa olemme puskailleet aivan liikaa.

Kommentti: Rami tuntui ensisekuneista lähtien välittävän enemmän muista hevosista kuin ratsastajastaan. Minni sai tehdä lujasti töitä pitääkseen Ramin pienimmätkin kiinnostuksen rippeet itsessään ja tekemissään tehtävissä. Aloin heti alkutunnista toitottaa Minnille, että kimon oriin täytyi keskittyä häneen eikä periksi saanut antaa. Rami ei kuitenkaan tuntunut välittävän moisesta säännöstä.

Ratsukon takaosakäännökset alkoivat huonosti, koska Rami ei tahtonut kuunnella apuja lainkaan. Se ryysäsi vasten kättä, jonka vuoksi annoin Minnin kokeilla parin yrityksen jälkeen käännöstä etuosan ympäri maneesin seinää apuna käyttäen. Kun Rami ei päässytkään honottamaan kuin hölmö, se hieman rauhoittui, mutta ei vieläkään polkenut takajaloillaan tarpeeksi paikallaan. Minnin keskittyessä istumaan alas satulaan, lukkiutui käsi hieman liikaa ja pyysin rentouttamaan sitä useamman kerran. Ramin takaosakäännökset olivat kaikki hieman liian laajoja ja karkasivat uralta, mutta lopulta tuli pari suhteellisen hyvää suoritusta, joihin tyydyimme. Ratsukko sai siis kotiläksyksi takaosakäännöksiä!

Vastalaukka alkoi hyvin, Rami kulki pyöreänä takaosaansa hyvin käyttäen ja tuntui kevyeltä kädelle. Se näytti erittäin miellyttävältä ja Minnikin tuntui taas rentoutuvan selässä. Pian kuitenkin muut hevoset sekoittivat taas oriparan, eikä äskeisestä rauhasta ollut enää mitään jäljellä. Käskin Minnin rauhoittua kaahottavan hevosen selässä, hengittämään syvään ja aloittamaan ratsastuksen pois kädeltä. Lopulta Rami saatiin aisoihin yksinkertaisilla laukka - pysähdys - laukka -siirtymillä, joita ratsukko teki omalla pienellä ympyrällään. Suomenhevosen tajutessa taas jutun jujun se näytti parastaan.

Rami on hieman häslä ori, jonka ratsastamiseen tarvitaan rautaista tahtoa, mutta myös rauhallisuutta. Vastalaukat sujuivat lopulta oikein hyvin, vaikka kuuliaisuutta täytyykin hieman parantaa. Pörheys on kuitenkin usein kouluhevosen hyväksi, Ramilla on uskomaton kokoamiskyky!

Rami oli kuin hienompikin ori alkukäyntien aikana. Ori hörisi ja hirnui kuin sitä olisi laiminlyöty. Onneksi hiljalleen Rami alkoi itsenäisten alkuverryttelyjen aikaan toimimaan paremmin kuin tein aktiivisesti tempon vaihteluita sekä voltteja. Ensimmäisenä tehtävänä oli takaosa käännös käynnistä.

Tehtävä ei sujunut meillä ollenkaan, sillä Rami keskittyi vieläkin liikaa muihin hevosiin sen sijaan että olisi kuunnelut apujani. Pari suhteellisen onnistunutta suoritusta saimme kuitenkin. Kun kaikki olivat saaneet tehtävän onnistumaan, saimme vaihtaa suuntaa ja valmistella laukannostoa samalla kun Jewell kertoi seuraavan tehtävän. Tehtävänannon jälkeen saimme luvan nostaa laukan. Parin laukkakierroksen jälkeen saimme tehdä laukanvaihdon ja aloittaa vastalaukkatehtävän.

Aluksi tehtävä sujui hyvin ja ori liikkui reippaasti eteenpäin, mutta hiljalleen Rami rupesi keräämään kierroksia jolloin ori vain kaahotti eteenpäin eikä hallitusta laukasta ollut enää tietoakaan... Pienen keskustelun jälkeen sain orin rauhoittamaan menoaan ja saimme vielä onnistuneita suorituksia. Loppuverryttelyssä oli tarkoituksena hakea vain rentoa ravia ja käyntiä. Meidän kohdalla tuo tuntui tarkoittavan sitä, että orin saisi tajuamaan sen että kaahottaminen ei ole hyväksi. Hiljalleen Rami alkoi rauhoittua ja rentoutua ravissa. Lopuksi siirsin orin käyntiin ja annoin sen kävellä pitkin ohjin loppukäynnit.