31. tammikuuta -15 / Aitat kuntoon, Leijonalaakso!

"Ootko varma, että tää on hyvä idea?"

Helyn ääni oli hieman arka, nuoren naisen katsellessa ympärilleen pölyisessä tilassa. Vanha aitta oli lojunut tyhjillään Leijonalaakson pihassa jo iäisyyden eikä sitä oltu käytetty mihinkään. Nyt vihdoin ja viimein olin ottanut itseäni niskasta kiinni, koonnut talkooporukan koolle ja tässä sitä oltiin. Hely näytti epäilevältä, Miika tylsistyneeltä, Jonna ärsyyntyneeltä, Inka varsin innostuneelta ja Tinka varsin sanattomalta.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

"Täähän on loistava! Kelaa nyt, tästä tulee loistava taukotupa", hihkuin. Me oltiin saatu jo sähköt toimimaan aamulla Tinkan kanssa, mutta ikkunoista tulvi sisään niin paljon valoa, ettei lamppuja vielä tarvinnut sytyttää. Kaksikerroksinen parviaitta oli kokonaan sankan pölyn peitossa, joten työtä tultaisiin tarvitsemaan, jotta se saataisiin kunnostettua tämän päivän aikana. Ensimmäisenä kumihanskat käteensä vetäisi Tinka, joka perheen äitinä tiesi ihan tarpeeksi sekasotkusta. Onneksi aittaan ei kumminkaan oltu kerätty rojua vuosien varrella, vaan se oli aivan tyhjillään. "Tänne mä pistän kaikki hoitajien kaapit! Keskitallin satulahuone onkin vähän ahtaalla, yksityisten kaapit tosin saa jäädä sinne. Jos toi ja toi seinä vuorataan niillä, niin tonne tulee pöytä. Saakohan tänne pientä keittiötä? Yläkertaan viedään pari sänkyä."

Paistattelin innostuksessa. Rakastin projekteja, varsinkin tälläisiä! Muut sen sijaan pyörittelivät silmiään ja aloittivat pölyjen pyyhkimisen monin eri tavoin. Miika ilmoitti pysyvänsä erossa "naisten hommista", mutta hiljeni, kun Jonna tyrkkäsi sille imurin ja lateli sellaisia uhkauksia, joita ei lapsen kuullen rohkenisi sanoa.

Olisi ehkä ollut viisaampaa pitää talkoopäivä joskus kesällä, mutta muhun oli iskenyt uusien hoitajien myötä sellainen ahkeruuden puuska, että toista saisi odotella pitkään. Ikkunoista näki omenatarhan, jonka reunalla aitta sijaitsi. Puiden katveessa nökötti tarhassaan neljä tammaa, kaikkien hengitys höyryten kylmässä ilmassa. Ei ollenkaan huonompi paikka tulla viettämään aikaa. Aittaa oltiin alettu lämmittämään pari päivää sitten ja nyt lämmitys pelasi jo hyvin. En tietenkään halunnut alkaa maksaa turhaan laskuja, joten se saisi valmistua pian. Osasin jo kuvitella sen täynnä ihmisiä!

Miika mäkätti yhä (eikä voinut sietää Konstan poissaoloa), mutta se vain hymyilytti muita. Mäkin keräsin flanellipaidan hihoja ylöspäin ja aloin siivota kuin hullu.

Aitta valmistuu kaikkien talliporukkalaisten käyttöön 04.02.2015.