17. helmikuuta -15 / Ihan kivaa (Hely)

Teemu oli tavallista ärsyttävämpi. Oli jo tarpeeksi kamalaa, että mun piti ottaa räkänokkainen, 17-vuotias veljeni mukaan, kun käväisin Leijonalaaksossa illalla. Olin unohtanut puhelimeni laturin (kyllä, kannoin sitä kaikkialle, paitsi tietenkään tänään kotiin), joten haettuani vielä kortittoman Teemun lätkäharkoista poikkesin vielä tallille. Tietenkin se vielä yläastelaisen tasolla oleva ääliö oli ottanut kaiken tapahtuneesta irti ja rynnännyt katsomaan tallissa olevia tallityttöjä, jotka kikattivat nyt kuorossa.

Vaaleatukkainen pikkuveljeni oli melkein Miikan nuorempi versio. En ymmärtänyt, kuinka keräsinkin näin röyhkeitä jätkiä elämääni. Nyt seurasin satulahuoneen oven suusta kuinka viaton, pieni Teemu sai 15-vuotiaat tytöt keimailemaan koko ajan pahemmin.

"Kukas hitto toi on?" kysyi Jonna, kurkaten takaani tallikäytävälle. Irvistin.

"Mun pikkuveljeni Teemu. Näyttää aika tutulta, eikö? Lisää vaan ruskee tukka", naureskelin ja Jonna tyrskähti.

"Vissiin jonkun perheessä aloitetaan nyt ratsastus", Jonna sanoi äänessä ilkikurisuutta.

"Äiti tulee olemaan innoissaan", mutisin. Teemu asui vielä kotona, toisin kuin minä, vaikka uhkailikin jatkuvasti muuttavansa pois. Nytkin se jo punkkasi puolet öistä mun luona, koska sai siellä pelata rauhassa videopelejään eikä kotiintuloaikaa ollut. Siitä jos äiti vasta pitikin! Isää ei niin kiinnostanut.

Teemu vilkaisi nopeasti muhun päin, jolloin käytin tilanteen hyväkseni. Viittasin ulko-ovelle ja se ääliö ihme kyllä tajusi vinkin. Me lähdettiin kohti ovia, juuri kun Miika käveli sisään. Se kohotti toista kulmaansa katsoessaan Teemua, mutta virnisti ja pörrötti mun jo valmiiksi harottavaa tukkaa. Nyrpistin nenääni.

"Kato Helinä-keiju, miten menee? Iskikö eroahdistus, kun ei voinukkaan räplää puhelinta?" se kysyi naureskellen. En vastannut mitään, vaan kuten tavallista, punastuin. Jonna huokaisi niin kovaäänisesti, että se kuului keskitallin toiselle puolelle. Kun Miika huusi sille jotain "kiukuttelevista pikkutytöistä", blondi näytti vain keskisormea. Teemu näytti vähän hämmentyneeltä (olihan talli tylsä paikka, jossa oli vain lettipäisiä haisevia heppatyttöjä), mutta näytti itsekin sitten virnistelevän. Näin sen varsinaiseksi lähtömerkiksi, Miikalla oli huono vaikutus selvästi myös jätkiin. Teinitytöt kauempana näyttivät sulavan lattialle Miikan kävellessä ohi. Kuulin Jonnan höpöttävän sille jotain liikutettavista hevosista.

"No niin räkänokka, mennään", puuskahdin ja työnsin Teemun ulos tallista.

"Kuka se jätkä oli?" Pikkubroidi yritti selvästi kuulostaa viattomalta.

"Miika. Ääliö mikä ääliö."

"Menit aika sanattomaksi."

"Ääliöille ei kannata vastata kun ei ne tajuu kuitenkaan." Pyörittelin silmiäni.

"Käykö täällä enemmänkin poikia?"

Aloin miettiä kysymystä. Tunneilla kävi ehkä pari. Sitten olivat Miika ja Konsta. Miikan kaverin Kristianin olin nähnyt pariin otteeseen, mutta ei se nyt tallin takia täällä käynyt vaan roikkui lähinnä Miikan mukana.

"Ei hirveesti."

"Ai,"

Keskustelu päättyi siihen ja Teemu oli pelottavan hiljaa koko automatkan. Kun äiti kysyi millaista oli tallilla ollut, Teemu vastasi "ihan kivaa". Teemusta oli ihan kivaa käydä tallilla, jossa haisi ja jossa oli isoja, ärsyttäviä otuksia. Ihan kivaa.

Seuraavana päivänä Teemu kysyi, voisiko tulla tallille toisenkin kerran.

Käykää kiinni tytöt! Teemu tulee vierailemaan tallilla nyt useammin.