Sessan hoitovihko

‘’Jo, jo allt är bra, mamma.’’ vakuutin äidilleni. ‘’Jag fick stallplatsen till Sessa.’’

Leijonalaakson omistaja Jewell oli soittanut ja ilmoittanut, että sain heiltä tallipaikan Sessalle, suokkitammalleni. Olimme hieman ehkä hassun näkönen parivaljakko (ennakkoluuloista vastaanottoa epäillen); olen komea, karismaattinen, (vaikka itse sanonkin ja olen myös kuullut muilta) ulkoperäisten sukujuurten takia tummahko, tummanruskeat hiukset ja tummat tuuheat kulmakarvat; Sessa on pieni, pyöreä, vaalea, vanha mummeli, jonka kuvittelisin itsekin paremmin äiti-tytär ratsuksi kuin täysi-ikäselle villikolle.

Ajoin äitini mustaa Range Roveria mutkittelevaa tietä pitkin. Olin heti soittoon vastattuani alkanut pakkaamaan, Sessan kamppeet nyt oli jo valmiiksi pakatut, joten matkaan lähteminen ei kauaa kestänyt. Kannoin tamman varusteet auton takaluukkuun ja hain muruni tarhasta, johon se toivon mukaan ei enään palaisi. Vanha talli alkoi toden teolla ahdistamaan, se oli toki siisti ja näin, mutta käytös ja hevosten kohtelu ei tallilla täsmännyt lupauksiin, joten aloin melkein heti paikalle päästyä hakemaan uutta paikkaa Sessalle.

Pistin ponille kuljetussuojat jalkoihin. Ja törähdin näylle, kun talutin tammaa avoimeen traileriin. Sessa käveli kömpelösti jalkojaan korkealle nostellen, itse hiihdin tallipihassa, jotten liukastuisi. Sain tamman traileriin ja pistin sen kiinni puomiin, ja nyin pari heinätukkoa pussista pihalle, varmistaen, että tamma saa syötyä matkalla. Viimeiset tavarat autoon ja vanhalle tallin omistajalle hyvästit. ‘’Ihana paikkahan tää on, mutta ei ihan meille tarkoitettu.’’ valehtelin sujuvasti. ‘’Hyviä jatkoja!’’ kuivakourainen mies totesi ja läiskäytti minua selkään kädellään.

Pakenin paikalta nopeaan, paiskasin auton oven kiinni ja käynnistin auton.

***

‘’Tässä olis Sessan karsina.’’ Jewell tallin omistaja selitti kädet heiluen. ‘’Ainiin, vois käydä pistämässä Sessan pihalle - vai?’’ Jewell kurkkasi olkansa takaa, minua ja punaiseksi varustettua vaaleaa tammaa.
‘’Öö.. toki, miksei.’’ yllätyin äkillisestä kysymyksestä.

Kävellessämme pihalle minulle selvisi, etten todellakaan ollut ainut miekkonen tallilla (vaikka olin ehkä saattanut salaa toivoa niin..). Niitä tuli vastaan kuin sieniä sateella - tai ehkä se vain tuntui siltä, sillä edellisellä tallilla olin ollut ainut. Noh, ainakin olisi juttuseuraa! Kävelin Sessan kanssa hieman Jewellin takana, sillä nainen kiisi kuin mikäkin pikakiituri, ehkä sillä oli kiire, ajattelin. Sessalla ei ollut kiire, tamma köpötteli rauhallisesti, katsellen jatkuvasti ympärilleen. Paikka oli molemmille uusi, mutta jo heti alkuun se oli antanut erittäin hyvän vaikutelman. Kentät oli kunnossa, vaikka säät oli ollut mitä oli ollut. Nyt oli nollassa.

‘’Se voi varmaan olla yksin näin alkuun, jotta se saa rauhassa kotiutua?’’ Jewell kysyi avatessaan meille tarhan portin. Nainen oli kertonut kaikenlaista matkalla trailerilta tallin läpi tarhoille - historiaa, tapoja, sääntöjä - suurimman osan olin saanut sisäistettyä, mutta toki olisi oppimista uudessa tallissa. Toivoin vain hyviä hetkiä ja pitkää aikaa tällä tallilla. Jewell lähti hakemaan sylillistä heiniä Sessalle. Päästin tamman tarhaan ja se seisoi hetken paikoillaan katsellen ylväänä pää korkealla (niin ylväänä kuin pyöreä, vanha suokkitamma voi) ympärilleen, sitten se heilautti päätään ja lähti kiertämään tarhaa, kun joka kolkka oli käyty läpi alkoi tamma tyytyväisenä rohmuta heiniään.

/ Tervetuloa Leijikseen!

★★★★

Tarina oli ihanan soljuva ja eteni mukavasti. Oikeen Range Rover, itse täällä vain pystyy haaveilemaan... Kivasti sait mutkin vaikuttamaan itseltäni, ainahan mulla on vauhti päällä, teen mitä vain! Kauheasti et tänään vielä ehtinyt tallille touhuta, mutta eihän ensimmäisenä päivänä tarvitsekaan. Toivottavasti kotiudutte nopeasti.

Jos Sessa pärjää hyvin porukassa, olisi sen mahdollista päästä suureen tammaryhmään. Kaikki muut ovat rauhallistakin rauhallisempia, joten oikeiden mammanmussukoiden kerho olisi koolla. Tarharyhmään kuuluvat Magpie, Emilia, Ringa, Eve sekä Taru, joten peräti kuudenneksi olisi mahdollisuus päästä.

Enkä tosiaan tiedä miten noi kaikki jätkät tänne kerääntyy... Varsinkin kun sama narsistinen luonteenpiirre esiintyy kaikissa paitsi Konstassa. Ehkä se liittyy kaikkien pakkomielteestä naisiin?

- Jewell

‘’Kenellä on Range Rover?’’
‘’Niimpä, ja vielä tuli sellasella tallille!’’
‘’Sanos muuta.’’

Meh, minähän se. Olin riistänyt talikon vaaleatukkaiselta työntekijältä, kun tämä oli juuri menossa Sessan karsinaan. ‘’Mä voin kyllä siivota, niin säästyt säki yhestä karsinasta, Sessa kun osaa olla sotkuinen.’’ hymyilin säteilevästi.
Naikkonen hiljeni hetkeksi ja tokaisi sitten: ‘’Okei, tuo mulle talikko ja kottarit kun oot valmis.’’
Viissiinkin esitti kylmää.

Siivotessani Sessan karsinaa kuuntelin puolella korvalla tyttöjen arveluita, kuka oli tullut Range Roverilla. Joo o, äitini se oli mutta sain lainata, olinhan mamman lille gosse. Sessasta luulisi ehkä ulkonäön ja käytöksen perusteella, että tamma olisi siistikin karsinassa, mutta ei. Ei todellakaan. Tamma kakkaa minne tahtoo, talloen ja potkien ne sitten minne lystää ja kusee joka kerta eri paikkaan. Kiva sitten aina arvuutella mistä löytyy kuset, jotta ei turhaa töitä tekisi. Ja mikä onkaan ärsyttävämpää kuin poimia yksittäisiä kakkakikkareita, joista puolet tippuu talikosta.

‘’Mahtaa olla rikas.’’ joku päätteli.
‘’Niin, tai siis vanhemmat on.’’ joku korjasi.
‘’Mä luulen tietäväni kenen se on.’’ joku myhäili tyytyväisenä, kun tiesi enemmän kuin muut.
Tämän jälkeen puheet hiljeni, ässät kuului vahviten, ne kuiskaili, hupaisaa. Kollasin karsinan vielä kerran läpi ja lähdin sitten viemään kottareita ja talikkoa naiselle, keltä ne otinkin. ‘’Kiitos, lainasta.’’ hymyilin.
‘’Ole hyvä vaan.’’ sain vastaukseksi. Kun olin kääntynyt poispäin kuulin vielä ‘’Kiitos avusta.’’
Vilkaisin taakseni ja vinkkasin silmää. ‘’Ilo auttaa.’’

Sessa oli saanut uudet tarhakaverit, viisi muuta tammaa, joista kaikki oli kuulemma erittäin kilttejä. ‘’Marttakerhoksi’’ olin tammatarhaa naureskellut, sekä mielessäni että ääneen. Sessa ilmeisesti viihtyi muiden kanssa, sillä kun olin päässyt tarhalle, näin sen rapsuttavan mustavalkoisen kaverin säkää, joka teki vastapalvelusta suokilleni. ‘’Sessaaaa!’’ hihkaisin tammalle. Se ei tehnyt mitään liikettä, josta huomaisi sen noteeranneen minut, kävelin kaverusten luokse. Päästyäni niiden luokse otteet irtosi ja Sessa käänsi päänsä minua kohti. ‘’Mitä muru?’’ mumisin sille pistäessäni riimua sen päähän. Lähdin taluttamaan tammaa, joka lähti tahmeasti liikkeelle.

Tummatukkainen naikkonen työnsi edellään heinäkärryä, josta Sessa nappasi suullisen, koska oli löysällä narulla mahtanut tehdä niin. ‘’Ei kuormasta!’’ nainen sähähti leikkisästi Sessalle. ‘’Heeeeei sähän oot se.. se.. uus, just ton tamman omistaja!’’
‘’Haha, hyvä huomio!’’ naurahdin.
‘’Auta nyt naista hädässä, sun nimi oli..?’’
‘’Oscar G..’’
‘’EI KU NII JAA! Kyl mä sut nyt muistin!’’ nainen huudahti kovaan ääneen, jota Sessa säpsähti. ‘’Voi anteeks pikkunen.’’
‘’Ja sä olit, oota nyt kyl mä muistan..’’ pelleilin.
‘’Anette Lie..’’
‘’EI KU KYL MÄ SUT MUISTAN!’’ matkin Anetelta hetki sitten tullutta reaktioita.
Anette purskahti nauruun.
‘’En mä nyt noin hauska ollut.’’ irvistin.
‘’Et niin.’’ nainen vakavoitui hetkellisesti, vaikka pokassa olikin pitelemistä. ‘’Nyt mun täytyy kyllä viedä nää heinät, ennen ku sun tammas syö nää kaikki.’’

***

Harjailin Sessaa kumisualla. Tammalla oli alkanut karvanlähtöaika, tein pyörivää liikettä sualla, saaden karvaa irtoamaan hyvin. Harjattuani sualla ponin läpi vaihdoin harjan, jolla harjasin vielä irtokarvat, jotka oli jäänyt pinnalle. Sessa nautti harjauksesta ja siitä, kuinka paksu karva teki lähtöään, se pysyi hyvin rauhallisena, katseli vain karsinan kaltereiden takaa ihmisiä ja hevosia, jotka kulkivat karsinan edestä. Putsasin vielä kaviot, joissa ei kyllä ollut mitään ihmeellisempää.

Harjattuani tamman valmiiksi otin sakset harjapakista, nyt saisi tukka ja häntä kyytiä. Pistin Sessan kiinni, jottei se pystyisi hirveästi nykimään. Kastelin harjan avulla tamman tukan ja harjasin sen kerran läpi. Kun se oli suora, totesin, että noin viisi senttiä saisi lähteä. Aloin varovaisen saksimisen. Sessa seisoi paikoillaan ihmetellen ääntä, joka tuli saksista, kun ne leikkasi tukkaa tuppo kerrallaan. Harjan sai onneksi leikattua varsin nopeaan, ja hyvännäköinenkin siitä tuli! Häntä oli takkuisempi. Sain käyttää paljon selvittävää hoitoainetta, ennen kuin sain sen selväksi. Saman verran leikkasin häntää kuin harjaakin. Sessasta tuli oikein hienon näköinen muori.

Vein siistityn tamman takaisin tarhaan. Otin riimun pois päästä, ja tamma lähti ravaten heinäkasalle, joka oli sen poissaoloaikana sinne ilmestynyt. Lähdin tarhalta. Kävin tallissa hakemassa harjapakin ja vein sen niille tarkoitetulle hyllylle. Lakaisin nopeasti käytävän, johon oli kuivikkeita lentänyt siivotessani sitä. Lähdin kauniiseen kevät ilmaan. Tallin seinustalla seisoskeli lauma tyttöjä, taisi jopa Anette olla siellä, vähän ainakin näytti siltä. Kävelin ylpeänä pieni vino hymy huulilla autolle, tuntiessani monet katseet selässäni. ‘’Mä tiesin, et se oli ton auto.’’ älyvälykkö kuiskasi muille.

/ Ihana tarina taas!

★★★★★

Sessa on kyllä ihana tapaus ja sopii meidän marttakerhoon ihan loistavasti. Toivottavasti pysytte tallissa pitkään! Ihanan kiltti tapaus, työntekijät on monet ihastuneet turbomammaan. Jatkakaa samaan malliin, viisi tähteä on jo hyvä suoritus. Inka meinasikin illalla tammaa tarhasta hakiessa, että siinä oli jotain uuttaa.. Anette osasikin kertoa mitä.

Ja koeta kestää Anettea.

- Jewell

‘’Hop, hop, hop.’’ tahditin harjoitusravia. Voltin loppuun vieminen ja kevennetty ravi palkitsi töyssyt. Taputin tammaa sisäkädellä ja se nykäisi tyytyväisenä itselleen lisää ohjaa. Kierros meni ratsastaessa tammaa eteen pohkeella ohjan roikkuessa löysänä. Sessa pärski tyytyväisenä kaulaansa venytellen, keräsin ohjat taas vähitellen käsiin, lyhensin ponin ja valmistelin laukannoston. Sessa ponkaisi laukkaan innokkaana, siirsin sen heti takaisin raviin ja taputin, hidastin käyntiin ja rupesin valmistelemaan uutta nostoa. Laukannostot teki Sessasta ihanan kuuntelevan, joten hioin sen kanssa niitä erittäin mielelläni. Tamma jaksoi kuunnella ja odottaa apuja ja vastata sitten niihin ilman viivettä. ‘’Hyvä tyttö!’’ kehuin ja vaihdoin suuntaa. Vasempaan Sessa on aina ollut vaikeampi - eikä tämä ollut mikään poikkeus. Sain parit onnistuneet nostot ja aloin lopettelemaan.

‘’Sehän kulkee ku hevonen!’’ Anette virnisti ja liittyi seuraan, kun talutin tammaa maneesista talliin. Pihalla oli ihana sää - kunnon kevättä_ilmassa_ilma. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin.
‘’Älä yhtään ala-arvoi Sessaa, tai saat raipasta!’’ uhkasin ja nostin raipan pystyyn ja huitasin sillä Anettea, joka kikattaen hiipparoi kauemmas. Nauroin tyytyväisenä ja käänsin naaman aurinkoon, joka lämmitti niiiin ihanasti. ‘’Sessa on oikeesti ihan paras, menisit sen selkään niin tajuaisit.’’ ylistin raukea ilmeistä ponia, jonka perään jäin karvavana, lähtevistä talvikarvoista.

Anette jäi Sessan karsinan ovelle odottelemaan. Avasin suitset ja nappasin ne sen päästä, jonka jälkeen nostin satulan ponin selästä. Tukin satulan Anetelle, joka valittaen otti sen vastaan. ‘’En mä sua palvele, ainakaan ilman palkkaa!’’ näpäytin naista persukselle raipalla, joka oli edelleen kädessäni.
‘’Tyst!’’ komensin, annoin vielä suitset ja muiskautin Anettea ihan suupieleen, nainen hymyili irvistäen ja lähti viemään Sessan varusteita. Harjasin ponin läpi kotaisin ja tsekkasin kaviot, joihin ei ollut mudan lisäksi tarttunut muuta. Pistin ponille riimun päähän ja Aneten tullessa lähdimme viemään Sessaa marttakerhoon.

Poni jäi tyytyväisenä auringon alle syömään heiniä. Palasimme tallille vitsaillen, ja Anette lupas joskus koittaa Sessaa, vakuutin ettei se ole hukkaan heitettyä aikaa. Jewell katsoi meitä epäluuloinen ilme kasvoilla kun kävelimme ohitse. ‘’Anette..’’ Jewell varoitti. ‘’Sulla on vielä karsinoita siivottavana!’’

(tulipa lyhykäinen)

/ Kylläpäs sitä on nyt tultu läheisiksi Anetten kanssa...

★★★★

Sessahan on näpsäkkä turbomummo. Näyttää ihan eri hevoselta tuolla lailla liikkeessä, saa ihmiset oikeen ymmälleen, että kukas tuo hevonen on. Mutta nyt hei ihan rauhassa sen Anetten kanssa, tai kohta se ei tee töitään enää lainkaan! Taisipa joku muu siivota melkein kaikki sen karsinatkin tuona päivänä... Murr!

Tarina oli taas ihanan sujuva ja siinä oli iloinen sävy. Jatka samaa malliin, tarinoitasi on kiva lukea! Joka kerta täytyy syöksyä heti lukemaan, vaikka se ei välttämättä siltä vaikutakkaan kommentoinnin pitkittyessä.

- Jewell

‘’Äh, mä en voi hyvin.’’ Anette valitti Sessan viereisessä karsinassa. Tyttö oli eilen juhlinut oikein antaumuksella ja sen kyllä huomasikin. Nakkasin Sessan karsinasta viimeisetkin kikkareet talikon avulla kottikärryyn ja menin Gracen karsinaan. Anette nojasi talikon varteen ja tuijotteli lattiaa. Keräsin jäljellä jääneet kuset ja pistin talikot sivuun.
‘’Piristäiskö tää?’’ kysyin ilkikurisesti virnistäen ja työnnän Aneten hellän määrätietoisesti karsinan seinää vasten.

‘’Hei nyt saatana, hankkikaa huone!’’ kuulin Miikan rääkäisevän karsinan ovelta.
Vetäydyin suosiolla Anetesta taaksepäin. ‘’Älä niuhoo.’’ Anette nauroi. ‘’Et säkää oo ihan viaton näissä asioissa.’’
‘’No en mä oo kieltänytkää!’’ Miika viisasteli.
‘’Älä ny viitti, kyl säki tekisit niinku mä jos sulla olis rohkeutta.’’ uhosin Miikalle vitsaillen ja vedin Aneten kylkeeni kiinni.
‘’Hahaha, et oo tosissas olisit nähny mut pari päivää sitte ku olin iha liekeis. Tytöt ei voi vastustaa!’’ Miika vinkkasi silmää, jollekin ohi kävelevälle tyttöparvelle, josta kohosi innostuneet hihitykset. ‘’Huomaaks?’’
‘’Joo haha, mut mulle riittää vaan yks, tieks tytöt tykkää uskollisista jätkistä!’’ läimäytin Anettea persukselle saaden tämän nytkähtämään ja päästämään väsymyksestä johtuvan hervottoman kikatuksen.
‘’Vittu mikä jätkä!’’ Miika nauroi räkäsesti, mutta sain silti high fivet, kun kävelin ohi ulos karsinasta Anette perässäni.

***

‘’Viittitkö hakea Sessan varusteet suojineen?’’ hymyilin ystävällisesti pienelle Helylle, joka nyökkäsi ja lähti kipittämään satulahuoneeseen.
‘’Hyväksikäyttäjä!’’ Anette syytti mua Sessan toiselta puolelta.
‘’No et säkää olis lähteny!’’
‘’En nii, mut oisit ite voinu tehä työtä sun ponis eteen!’’
‘’No ehkä, mutta.. Hei kato se tulee jo!’’ hymyilin Anetelle maireasti. ‘’Yli paljon kiitoksia!’’
‘’Mielistelijä!’’ uusi syytös.
‘’Vitut!’’ hymähdin ja heitin Anettea pääharjalla. ‘’Harjaa sen pää!’’ komensin, ennen kuin nainen ehti heittää sitä takaisin.

Harjasin Sessan harjan auki takuista ja selvitin myös hännän nopeasti. Laskin koulusatulan tamman leveään selkään, ja Anette laski vyön alas toiselta puolelta. Vyötä kiristäessäni Sessa kuopaisi etusellaan. ‘’Äsh, sluta.’’ komensin ohimennen tammaa. Sain suitset sen päähän helposti.
‘’Pistä tää.’’ sanoin Anetelle ja ojensin suojan. Itse kyykistyin pistämään toista. Sessa oli valmis. ‘’Onhan sulla kypärä?’’
‘’Hääh, miks olis?’’
‘’Sä pääset Sessan selkään!’’
‘’Onpa kunnia.’’
‘’On se, harva sen selkään on kivunnu, mun kulta murun.’’

Anette lähti hakemaan itselleen kypärää. ‘’Kom då.’’ pyysin Sessan liikkeelle. Tamma lähti tahmeasti eteen päin. Talutin tamman pikkukentälle, sillä isolla oli ilmeisesti tunti meneillään. Vedin jalkkarit alas ja lyhensin niitä kolmella reiällä. Kiristin vyönkin valmiiksi. Kuulin askeleet takanani. Anette käveli varmasti siisteissä ratsastussaappaissa Sessan eteen, rapsutti sen otsaa ja taputti kaulaa. Seisoin tamman vieressä ja pidin ohjasta kiinni. Anette ponnisti helponnäköisesti turbomummon selkään joka otti heti pari askelta eteen.
‘’Näähän on hyvät.’’ Anette tokaisi jalustimista. ‘’Meillähän on saman pituset jalat!’’
‘’Eh ei oo, mä lyhensin noita puolella.’’
‘’Hahah älä huijaa!’’
Virnistin vain ja katselin kuinka Anette pyysi Sessan liikkeelle. Tamma lähti laiskasti pää maata viistäen uralle. Anette ratsasti pari kierrosta molempiin suuntiin käyntiä löysin ohjin kunnes alkoi keräilemään ohjia. Sessa koitti hiippailla raviin, mutta Anette hidasti sen vauhdit.

Selailin facebookia samalla, kun Anette ravaili Sessalla, jolla ei ollut aikomustakaan alistua ohjan ja pohkeen väliin. ‘’Ota sitä edestä kiinni.’’ huikkasin. Seuraavaksi instan vuoro, nostin katseeni kun kuulin tantereen alkavan kumista. Anette oli nostanut Sessalla laukan, joka oli yllättävän suuri piensuokille. Huomasin naisen ilmeen muuttuvan, kun tämä pyysi innoissaan Sessaa reippaammin eteen. Tamma oli innoissaan myös, se laukkasi korvat hörössä eteenpäin. Kierroksen jälkeen Anette alkoi ratsastamaan ponia ohjalle. Sessan perä toimi hyvin, mutta niin toimi keulakin. Tamma alkoi pikkuhiljaa nöyrtymään. ‘’Täähän on ihan kiva kopukka.’’ Anette taputti tamman kostunutta kaulaa ja hidasti sen raviin, joka oli selvästikin siistimmän näköistä kuin alkuun.
‘’Niinhän mä sanoin!’’ hymyilin ylpeänä.

/ Turbomummo on taas vauhdissa!



★★★★★

Koettakaas nyt hillitä itseänne edes tallissa... Arvostaisin sitä suuresti! Ja Helyä ei sitten saa pomputtaa, se on vähän liian kiltti sanomaan kellekkään ei - ja hämmentyy kovin helposti.

Tarina oli tuttuun tapaan sujuva ja virheetön. Siinä oli jotenkin todella realistinen sävy ja Sessa on ihan super! Kunnon suomenruotsalainen suomenhevonen.

- Jewell

Koulukisat, iiik. Sessa on toki loistava koulupuolella, mutta ittelläni on aina ollut hieman heikot hermot, joten saas nähdä tuleeko paskat housuu, selässä. Ratsastin Sessaa alkuverkoissa, paljon eteen jotta sillä olisi takapäällä paljon voimaa valkoisten aitojen sisällä. Verkassa oli pienen osallistujamäärän takia vähän porukkaa, joten sain kaikessa rauhassa laukkailla Sessalla. Tammalla oli päivän vapaan jälkeen energiaa. Sain kuitenkin samaan aikaan pyytää sitä eteen että ottaa sitä kiinni, jotta se pysyisi terävänä. Pari volttia ravissa vielä, hyyväää, Sessa taipui hyvin.
‘’Jätte bra!’’ kehuin vaaleaa tammaani ja taputin sen kevyesti hionnutta kaulaa.

‘’Oscar sun vuoro.’’ kuulin jonkun huikkaavan, nyökkäsin naiselle, työntekijä - tajusin ratsasaessa Sessaa tämän ohi, olin nähnyt ainakin kerran ennen, nimeä en tiennyt.

‘’Näytön paikka.’’ mumisin ja ratsastin radalle. Nyökkäsin edelliselle ratsastajalle, Jutalle.
‘’Onnea.’’ Jutta tsemppasi.
‘’Joo, kiitos.’’ naurahdin kireästi.

Siisti ratsastus keskelle kenttää, pysähdys. Hyvä Sessa, siisti pysähdys. Nyökkäsin tuomareille ja painoin kantapääni Sessan kylkiin, tamma lähti joustavasti liikkeelle parin käyntiaskeleen kera. Suoraa kohti tuomareita, ja käännös oikealle.

Pelkkää sumua, koko rata oli pelkkää sumua. Ratsastimme siistin radan, sen tiedän, vaikka itse sanonkin. Sessa sai mojovat taputukset. Jäimme odottamaan palkintojen jakoa. Tulokset tuli ja osallistujat kuulutettiin radalle. Anette tuli kolmanneksi… Jutta toiseksi… joten mun ja Sessan täytyi sijoittua…
‘’Ensimmäisiksi sijoittuivat Oscar Grén hevosella Rinsessan Ripittäjä, onnea kaikille.’’


/ Siis en kestä, suomenruotsalainen suomenhevonen!

★★★★

Vaikka tarina olikin lyhyempi kuin omasi ovat tavallisesti, oli se silti sujuva ja siinä oli mukavasti kerrontaa. Tuomari piti todella radastasi, kehui nimittäin vielä jälkikäteen todella onnistuneeksi sekä Sessan kuntoa ikään verraten.

Tänään en osaa kirjoittaa pidempää kommenttia, mutta olipa ihana lukea taas tarinoitasi!

- Jewell

Yöh, eilinen meni ilmeisen pitkäksi. Makasin raajat leveellä hotellin sängyllä. Eilisessä ravilähdössä oli Jewell ajanut Tarun toiseksi suokki lähdössä - go Taru. Sijoittuneen  Tarun kunniaksi meni ilta pitkäksi - yöhön asti. Toisesta sijasta innostunut Jewell tarjosi ensimmäisen kierroksen halvassa baarissa.

‘’Jag hade en gång en båt
Med segel, och ruff, och köl.’’

‘’Mitä vittua Oscar?’’ kuulin Miikan unisen äänen mumisevan. Naurahdin ja pistin kappaleen soimaan iPhonestani.
‘’Oscar, nyt riittää, riittää!’’ Miika parkui. ‘’Ruotsalainen musiikki on shittiä, oikeesti Oscar, laita pois.’’

‘’Men det var för längesen
Ja så längesen.’’

Lauloin mukana ja napusttelin sormiani.

‘’Oscar kiltti, ei heti aamusta, sun öiset ruotsinkieliset monologit riitti mulle. Ku en mä kumminkaan mitää ymmärtäny, ainoostaan Aneten nimen ja Mirjamin.’’
‘’Vitut.’’ tuhahdin. ‘’En mä öisin puhu.’’ heitin miestä ylimääräisellä tyynyllä.
‘’No vähä niinku puhuit - mut mitä hittoo sä näit kun sä paruit Anettea ja Mirjamia?’’
‘’Sä oot kuullu omias.’’ väitin kivenkovaan, pistin musiikin kovemmalle ja nousin pukemaan.

Vedin t-paidan pääni yli ja Peak Performancen tumman harmaat kollarit jalkoihini. Villasukat jalkaan ja huppari päälle. Kävin vielä huuhtomassa naamani kylmällä vedellä ja pesemässä hampaani.
‘’Miika, oothan sä jo ylhäällä?’’
‘’Joo, joo.’’

Hieraisin pienellä määrällä geeliä hiukseni hyvin - ah kiitos luoja näistä helposta hiuksista. Olin kyllä nähnyt tyyppejä jotka tappeli omien hiustensa kanssa puolikin tuntia. Katselin peilistä itseäni, pieni karhea sänki pukkasi pintaan, näytin heti paljon miehekkäämmältä. Hah.
‘’Tuu jo ulos sieltä vessasta!’’ Havahduin huutoon. ‘’Oksennus tulee kohta.’’
Kiiruhdin ulos vessasta ja Miika kiisi ohitseni ja lukitsi oven.

‘’Jag hade en gång en dröm
Och jag trodde att den var sann.’’

Lauloin antaumuksella ja kuulin Miikan kirjoilevan vessassa. Joko pahaa oloaan tai hehkeää aamulauluääntäni. ‘’Kop, kop.’’ joku koputti hotellin oveen. Huokaisin ja nousin ylös. Avasin oven. Jewell seisoi kädet lanteilla katsoen mua tuimasti. Kohotin kulmiani kysyvästi.
‘’Aamupalalle herrasväki.’’ Jewell sanoi ikävällä äänensävyllä, ei silläkään ollut ilta ollu raitis - tuskin meillä kellään.
‘’Mä ootan Miikaa, se on syöksemässä sisuskalujaan pönttöön.’’
‘’Kiitos tiedosta.’’ Jewell sanoi sarkastisesti. ‘’Tulkaa pian, muut oottaa, pitäs lähtee Susikallioon kisat oottaa.’’

Istuin toimettomana sängyllä ja selasin Facebookkia. Tykkäilin ja kommentoin ihan turhia juttuja odotellen Miikaa. Ilmeisesti sillä oli mennyt kovempaa yöllä - mä olin pysynyt ok tilassa, sillä hirveän paha olo mulla ei ollut, vaikka muisti olikin osittain tyhjentynyt. Jotain mä muistin mutta suurin osa pyyhkiytyi viimeistään sen viimeisen juoman mukana. Jesjes.

/ Kyllä Tarun kunniaksi voi kaataa vähän kuppia milloin vain! Siinä on meillä toinen turbomummo.

★★★

En nyt tämän enempää anna pisteitä tänään, kun ei oltu hevosten kanssa tekemisissä, mutten voi pisteittäkään jättää - oli taas niin kiva tarina lukea. Paljoa ei ehkä sisältöä ollut, tai ainakaan syvällistä sellaista, mutta näitä spin-off -tyyppisiä tarinoita on ihan kiva lukea aina välillä. Mun puolesta voi kirjoittaa usemminkin, jos enempi inspiroi.

- Jewell

Voi hitto kun Sessalla oli energiaa, totesin ravatessani tammalla. Poni liikkui halukkaasti eteenpäin venyttäen kaulaansa eteen päin. Ravasimme molempiin kierroksiin pitkin ohjin, jotta mummo saisi ensin venytellä ja vertyä, vaikkakin Sessa oli hyvässä kunnossa ikäisekseen, oli sillä omat jäykät kohtansa. Pihalla paistoi aurinko korkealta, vaikka oli vielä aamu, kello oli juuri ohittanut yhdentoista, olin aikaisin liikkeellä. Hiljainen talli oli yksi parhaista asioita. Se oli ihana hoitaa ja siivota hiljaisuudessa, ihan omassa rauhassa - edes joskus. Vaihdoin suuntaa kokorataleikkaalla, pieni temponlisäys keskellä ja siististi uralle. Poni toimi hyvin. Taputin sisäkädellä ja hidastin käyntiin.

Sessan tavoin käyntiin siirtyminen oli yhtä kuin laiskotellaan, joten sain pitää pohkeet kiinni ja ratsastaa sitä eteenpäin. Pari siistiä pysähdystä - noin, tasajalkaa hienosti, jes. Takaisin liikkeelle ja uusi pysähdys. Keräsin ohjat ja nostin tammalla ravin. Sessa heitti päätään pari kertaa ja lähti sitten kipittämään verkkaisesti eteenpäin. Taivuttelin ja säädin pikkuasioita ympyröillä sun muilla. Sessa vänkkäsi pikkusen vastaan, mutta sinnikkäällä ratsastuksellani sain sen pikkuhiljaa taipumaan haluamaani suuntaan. Ratsastin vielä temponvaihteluja, ennen kuin nostimme ensimmäisen laukan. Sessalle ensimmäisen laukannosto on merkki siitä, että tänään mennään kovaa ja niin mentiin. Noston mukana nousi mummelin takapää innostuksesta ja täräytimme pitkän sivun loppuun. Hidastin Sessan ja ratsastin sillä vaikka kuinka monta volttia, ennen kuin se alkoi rauhoittua laukasta ja voisimme nostaa taas uuden laukan.

Parin päivän vapaa näkyi Sessassa helposti. Laukkasimme keskiympyrän ja taivuttelin ja asetin laukassa. Olin hidastanut sitä ympyrällä niin, että suoralle tullessamme tamma kiihdytti taas roimasti vauhtiaan. Onneksi kenttä oli suuri, niin se sai laukata taas hetken ennen kuin siirsin taas raviin lyhyelle sivulle. Poni koitti itse nostaa laukkaa, mutta tyrmäsin sen ajatukset. Vaihdoimme suuntaa ja seuraavan lyhyen sivun lopussa nostimme taas laukan. Sessa kiihdytti reippaaseen vauhtiin ja mä nautin, nautin vauhdista ja siitä kuinka tunsin tamman käyttävän takapäätään kunnolla. Pari laukkavolttia ja laukan säätelyä - Sessa toimi kerrassaan hyvin, se saisi pari ylimääräistä porkkanaa, koska oli niin hyvä.

Teimme vielä ravissa parit väistöt ennen siirtymistä käyntiin. Annoin ponille täysin pitkät ohjat ja otin jalustimet jaloista. Pyörittelin nilkkojani ja nojauduin taputtamaan Sessaa. Poni puuskutti, se oli tehnyt kovasti töitä. Se ei ollut hionnut - toisin kuin minä. Hyppäsin alas selästä, löysäsin vyötä ja kävelin tamman kanssa maassa, jotta saisin omatkin jalat vertymään. Hirveä hiki, avasin toppaliivin. Nostin vielä jalustimet, ennen kuin lähdimme talsimaan talliin. Riisuin ponin ja pistin sille pari porkkanaa kuppiin siksi aikaa kun kävin viemässä varusteet satulahuoneeseen.
‘’Hely!’’ hihkaisin. Tyttö kääntyi katsomaan mua, jotenkin kummastunut ilme kasvoilla.
‘’Ootko sattunut näkemään Anettea?’’
‘’Juu, tais mennä siivoomaan karsinoita.’’
‘’Okkei, kiitos.’’ nyökkäsin ja lähdin naisen metsästykseen.

Olin niin tyytyväinen itseeni, että Sessaan, etten voinut olla hymyilemättä 100 voltin voimalla. Löysin Aneten siivoamassa Tarun karsinaa. Hiivin hipihiljaa naisen luo, kuivikkeet hiljensivät askeleeni. Anette oli omissa maailmoissa ja kuulin sen hyräilevän.
‘’Pöö!’’ huudahdin ja nappasin naista lantiolta. En uskonut sen säikähtävän ‘pöötäni’ mutta silti huomasin kuinka se säpsähti ja käännähti ympäri. Ensin järkyttynyt ilme vaihtui tympääntyneeseen, josta iloiseen. Vedin naisen tiiviisti kiinni itseeni ja työnsin karsinan seinään. Katselin syvälle Aneten silmiin ja työnsin käteni puhtaiden hiusten sekaan.
‘’Sä haiset hieltä.’’ Anette sanoi yhtäkkiä.
‘’Tyst..’’ mumisin ja hiljensin sen huulillani.

/ Lieneekö tämä ollut myös ratsastushaasteeseen? Siinä tapauksessa linkitäthän tarinasi kys. topiciin vaikket haluaisi ketään haastaakkaan.

★★★★

Olipas Sessalla vauhdikas päivä! Turbomummopoweria parhaimmillaan. Tarina oli mukavasti realistinen ja yksityiskohtainen - kuten haasteen tehtävänanto olikin. Ihanaa, jos haaste oli sinua inspiroinut tähän, sehän koko idean juju onkin. Vitsi kun olisin ollut näkemässä teidän vikat väistöt, olivat varmasti kisakuntoista tavaraa.

Muistakaahan kuitenkin sen Anetten kanssa pysyä rauhallisina, tallissa lienee joskus myös pienempiä...

- Jewell

Ajoin Range Roverilla rauhallista vauhtia kohti valkoisuuttaan hohtavaa taloa, josta hakisin siskoni, 25-vuotiaan blondin. Ajoin tien sivuun ja pistin WhatsAppissa viestiä, että olin perillä. Auton ikkunat olin laskenut alas asti, sillä oli varsin lämmin kevätpäivä. Ulkona oli noin 11 astetta lämmintä ja aurinko paistoi - mikä mahtavin tallisää. NRJ soitti Chris Brownin ja Deorron kappaletta Five More Hours ja hyräilin sen mukana - varsin tarttuva biisi. Pian auton ovi aukesi ja iloisena Olivia hyppäsi pelkääjän paikalle.
‘’No joo mennään!’’

Avasin tallin oven ja päästin siskoni menemään edellä. Tallissa oli viileämpää kuin pihalla, sekä pimeämpää. Olivia käveli nokka pystyssä Sessan karsinalle ja totesi sen olevan likainen. ‘’Putsaa sä, mä meen ettiin porukkaa.’’ Olivia sanoi ja häipyi paikalta - onneksi. Hain kottikärryn ja talikon ja rupesin hommiin. Nakkasin paskaa urakalla kärryyn, enkä tiedostanut vieraita, kunnes kuulin Olivian ärsyttävän flirttailevan hihtyksen. Nostin katseeni siskooni, jonka vierellä huomasin Miikan - kukapa muukaan.

‘’Oscar, mikset oo kertonut että sulla on näin kuuma sisko?’’ Miika virnuili ja Olivia katsoi kysyvästi  myös virne kasvoillaan.
‘’Niin Oscar?’’ Olivia hihitti.
‘’Eipä oo tullu puheeks.’’
‘’Äläs nyt kuulosta tympeeltä - mä oon iloisesti yllättynyt.’’ Miika naureskeli.
‘’Haeksä Sessan?’’ sivuutin Miikan kysymyksellä.
‘’Juu.’’ Olivia vastasi ja veti Miikan mukaan.

Heilautin viimeiset kikkareet kottareihin ja kuskasin ne lantalaan. Moikkasin Suvia, joka hymyili aurinkoisena takaisin ja jatkoi sitten matkaa minne ikinä oli menossakaan. Hassun näköinen - hyvällä tavalla - pieni nainen Saika käveli tallissa vastaan ja pysäytti mut kädenheilautuksella. ‘’Ootko sä nähny Jewelliä tai Miikaa?’’
‘’Jewelliä en, mutta Miika lähti mun siskon kaa hakemaan Sessaa.’’
‘’Jaajaa sun sisko se siis oli, tallissa kuhistaan Miikan uudesta saarrosta.’’ Saika naurahti kuivasti.
‘’Juu u.’’ irvistin.
‘’No mutta mä meen ettiin sen pääpirun.’’ Saika tuhahti ja kiiruhti pois paikalta, johan rupes niskoja särkeen kun niin joutu maahan katteleen - sori Saika.

Palattuani Sessan karsinalle se oli jo siellä ja tuijotteli tummilla silmillään mua kaltereiden välistä. ‘’Moikka muori, mitäs tänään?’’ mumisin sille ja avasin karsinan oven. Poni oli kurainen kuin mikä. Talutin sen karsinasta käytävälle ja pistin sen kiinni. Sessa seisoi paikoillaan pää korkealla ja katseli kiinnostuneena ympärilleen ja koitti lähteä matkaan, mutta peruutti tajuttuaan, ettei pääse minnekään. Kaivoin harjaämpäristä piikkisuan ja aloin rapsuttamaan kuivunutta mutaa pois.
‘’Johan on kurainen!’’
‘’No niin on, Sessa on vissii pyöriny kaikista kuraisimmassa paikassa.’’ vastasin Inkalle, joka seisoskeli Sessan pään vieressä ja rapsutti rakennekynsillään likaa tamman korvasta.
‘’Mä voin auttaa, jos tarviit apua.’’ Inka lupasi.
‘’No miksei valitse tosta harja.’’ sanoin ja osotin harjaämpäriä, joka tursusi erilaisista harjoista, joista suurimman osan oli Olivia ostanut - jotain hyötyä siitäkin.
Inka oli varsin mukavalta vaikuttava tyyppi, johon en ollut erityisemmin tutustunut. Juttua riitti ja nainen nauroi paskoillekin jutuille - varmaankin vain kohteliaisuudesta. Putsasin kaviot ja kun suoristauduin Olivia ja Miika seisoi juttelemassa Inkan kanssa.
‘’Onko tää nyt se sun rakas Anette?’’ Olivia kysyi ja katsoi ämmämäisellä ilmeellään Inkaa päästä varpaisiin. Se ei ollut vaivautunut näköjään kysymään nimeä.
‘’Ei ole, tää on Inka.’’ esittelin. ‘’Inka, toi on mun sisko Olivia.’’
‘’Kiva tutustua.’’ Inka sanoi, vaikkakaan ei ihan näyttänyt siltä, että tarkoitti sitä - en kyllä yhtään ihmettele.
‘’Toki.’’ Olivia vastasi ja kohdisti katseensa muhun. ‘’Mitä sä aattelit Sessan kanssa tehä?’’
‘’En mä oo ihan vielä päättänyt, musta tuntuu, et mä vaan juoksutan.’’

Lähdin vikkelää satulahuoneeseen ja vietin siellä hieman ylimääräistä aikaa. Lopulta otin naulakosta suitset ja liinan, sekä nappasin raippatelineestä pitkän juoksutusraipan. Palasin Sessan luo, Olivia ja Miika oli taas häipyneet, mutta Inka piti seuraa kuopivalle Sessalle, joka koitti saada naisen hupparin naruja suuhunsa. Inka väisti ilman suurempia selostuksia, jotta sain suitset Sessalle. ‘’Voitko laittaa suojat, joka jalkaan?’’ kysyin, kun muistin mitä olin unohtanut.
‘’Tottakai.’’

Pian oltiinkin jo valmiita ja kiitin Inkaa avusta. ‘’Eipä mitään, mukava auttaa.’’
Hymyilin ja lähdin taluttamaan karvakorvaa pihalle tallista. Isolla kentällä oli meneillään tunti, joten menisimme pienelle, mutta se riittäisi kyllä vallan mainiosti. Annoin Sessalle narua ja se alkoi suurentamaan liikkumatilaansa tuttuun tapaan. Tamma tallusteli rentona eteenpäin. Maiskautin ja se nosti päätään ja alkoi ottamaan hitusen suurempaa askelta. Pari kierrosta käyntiä ja pyysin Sessan raviin. Tamma lähti kipittämään turpa maassa, sillä oli tapana venyttää selkä ihan ensi alkuun. Pikkuhiljaa alkoi Sessa koota itseään ja kulkemaan paremmassa muodossa. Se pärski tyytyväisenä. Annoin sen ravata pari kierrosta reippaasti, vaikka sainkin muistuttaa sitä aina välillä.

Vaihdettiin suuntaa ja ravattiin toiseenkin saman verran. Kentän laidalle oli kävellyt Olivia - yksin - joka näytti ottavan kuvia. En antanut sen häiritä vaan keskityin Sessaan. Poni liikkui koko ajan vapaammin ja alkoi näyttää paremmalta.
‘’Gallop!’’ sanoin ja heilautin vähän raippaa.
Sessa nosti hienon laukan, joka pysyi yllä, ilman, että täytyi muistuttaa. Annoin sen laukata, tamma heilautti päätään pariin otteeseen ja teki pienen potkun silkasta ilosta takajaloillaan. Naurahdin ja kuulin myös Olivian nauravan. ‘’Haha vad gullig!’’

/ Vai että blondi-Grén!

Odotan innolla Olivian esiintymistä mahdollisesti seuraavissakin tarinoissa. Olivia tuo varmasti talliin ihan omaa säväystään...

Inkan kanssa tunnutte tulevan hyvin toimeen, mikä on tietenkin hyvä juttu! Toisaalta Inka on ihminen, josta ei voi olla pitämättä. Vaikka ulkokuori onkin aina viimeisen päälle huoliteltu, nainen on kyllä lämpimämpi kuin kukaan muu mun tuntemani henkilö. Ja maailman paras lohduttava olkapää, jos sellaista joskus tarvitsee.

★★★★★

Mitä uutta mä voin sanoa? Ihana, selkeä, loistava tarina!

- Jewell

Olin varustautunut tallille menoon juoksutakilla, Niken lenkkareilla ja shortseilla. Aurinko paistoi kivasti ja aurinkoisissa paikoissa oli lämmin, mutta varjoisissa melko kylmä sillä tuuli oli yleisesti viileä. Parkkeerasin Range Roverini tyhjälle parkkipaikalle, jossa autoni lisäksi oli pari pyörää - hullut! Kävelin reippain askelin kohti tallia, jossa oli aamusiivoukset käynnissä ja hevoset jo pihalla.

Vanhempi nainen, ketä en ennen ollut nähnyt moikkasi pirteänä mua ja mä takaisin. Jätin käsimatkatarvarani Sessan karsinalle ja lähdin hakemaan kottikärryä. Työntekijöiden auttaminen oli tullut tavaksi, tai no periaatteessa mun mielestä hevosen omistajan kuului siivota hevosensa karsina, siksi mäkin sen tein ja pakotin myös Olivian.

Heitin rennolla otteella kakkakikkareita kottikärryyn, joka täyttyi hyvään malliin. Parit pissat löytyi kuivikkeiden alta. Nakkasin nekin kärryyn. Kun karsina oli siisti jätin eteen ja taakse talikonpään mittaset välit, niin kuin mulla oli tapana. Ollessani valmis lähdin kuskaamaan kärryjä lantalaan ja talikkoa paikalleen.

Lähdin riimu kädessä kohti Sessan tarhaa, jossa se tovereidensa kanssa söi aamuheiniään, mutta menisin keskeyttämään sen. Sessa nosti päänsä heinistä kun näki mun tulevan. Menin portin alta ja kävelin mudan läpi tamman luo. Se loi muhun närkästyneen katseen, muttei valittanut sen enempää. Lähdin taluttamaan kurajalkaista Sessaa kohti tallia.

Tallissa huuhtasin tamman jalat haalealla vedellä ja jätin käytävälle, jossa kuivasin kirkkaanpunaisella pyyhkeellä mummon koivet. Sessa ei näyttänyt nauttivan toimenpiteestä, ja nostikin välillä jalkojaan, jotten saisi kuivattua niitä. Kun suurin osa vedestä oli siirtynyt pyyhkeeseen jätin sen roikkumaan karsinan oveen ja aloin harjata. Sessa oli selvästi pyörinyt kuraisissa kohdissa, sillä se oli läikikäs mudasta - jätte kiva.

‘’Jao, vi ska fa å jogga, gumman.’’ mumisin Sessalle joka käänsi korvaansa ääneni suuntaan. Vedin nopeita vetoja piikkisualla, niin että kura vain rapisi maahan ja harjaan tarttui paljon irtokarvaa, jota siinä jo ennestäänkin oli. Tyhjäsin harjan välit ja tiputin karvat maahan. Harjasin toisenkin puolen. Pienet hiekanmurut jätti Sessan pölyisen näköiseksi, joten lakaisin ponin pölysualla läpi kertaalleen. Katsastin kaviot, jotka oli pehmeässä kurassa. Kaikki moska päätyi lattialle, jonka joku ehkä siivoaa ennen kuin palaamme lenkiltä, jos ei, niin sitten se olen mä joka sen tekee.

Lähdin hakemaan Sessan suitsia. Ne oli siististi niputettu - kiitos Olivia. Juoksutusliina löytyi kaapistani, joka oli kuin sekasorron jäljiltä - sen voisi joskus koittaa siivota. Palasin Sessan luo, joka oli kerännyt yhden katsojan, joka ei kuitenkaan viitsinyt koskea tammaan, joka luimi. Ei se sille ihmiselle voinut, ajattelin. Ja lähempänä kun olin näin oranssin kissan tamman takana, vaaravyöhykkeellä. ‘’Moi!’’ sanoin tummatukkaiselle naiselle, jolla oli vahvan näköinen meikki.
‘’Hei!’’ nainen vastasi. Tämä näytti niin tutulta, että nimi pitäisi tietää, mutta ei tullut mieleen. Nostin kissan maasta ja siirsin sen kauemmaksi Sessasta, jonka korvat palautui normaaliin uteliaaseen ilmeeseen.

Jätin suitset karsinan ovelle ja pistin ensimmäisenä suojat jalkoihin.
‘’Miten sä pärjäät noin vähillä vaatteilla?’’ nainen kysyi.
‘’Eh..’’ vilkaisin asuani. ‘’Mä oon menossa juoksemaan sielä tulee lämmin, ootko kokeillu?’’
‘’Haha, toki.’’ se virnisti.
Suojien jälkeen purin suitset ja pistin ne tammalle, joka otti kuolaimen suuhunsa noin vain. Pistin kaikki soljet kiinni ja laitoin liinan kiinni kuolaimiin. Kiristin omat lenkkarini, jottei ne tekisi rakkoja tai muita vastaavia. Nainen väisti ja toivotti jaksamiset, johon naurahdin. Talutin Sessan ulos tallista. Aurinko sokaisi hetkeksi silmäni, aurinkolasit olis ollu aika super juttu, mutta aina ei voi onnistua muistamaan kaikkea.

Lähdin taluttamaan käynnissä Sessaa kohti metsän rajaa. Kesä oli todellakin tullut tai tulossa kuinka sen ottaa. Pihalla oli joka puussa lehden alut ellei jo suuremmat, nurmikko oli vihreä ja linnut lauloi innoissaan. Vedin syvään henkeä ja maiskautin Sessalle - nyt mennään. Aloin hölkätä, ja Sessa seurasi perässäni. Ilma oli mitä mainioin lenkille ja Leijiksen maastot myös. Sessalla ei ollut ihmeemmin energiaa, joten se tuli tasaista tahtia vierelläni. Olivia kun oli käynyt eilen ratsastamassa Sessalla maastossa hieman reippaammin, niin rouva oli saanut purettua energiaa. Olivia oli sanonut, että oli saanut maastoseuraa jostain brunetesta, jonka kanssa oli löytynyt juteltavaa. Toisin kuin jonkun toisen kanssa oli Olivia joutunut nokat vastakkain.

Vilkaisin Sports Trackeria, nyt oltiin tultu noin 1 km. Eihän se vielä missään tuntunut vaan tunne oli hyvä ja motivaatiota löytyi juosta pidempäänkin. Sessa nappasi välillä tien vieressä olevista oksista matkaevästä ja mussutti niitä tyytyväisenä, vaikka se syöminen oli varmaan hankalaa kuolaimet suussa. Tamma lyllersi kiltisti vierellä ja saatoin pitää narua löysällä. Meidän askeleet oli ainoat, jotka kuului rauhallisella metsätiellä.

*Kräks*

Oksa katkesi ja Sessa sävähti, keräsin hieman liinaa. Jatkoimme matkaa, Sessan vilkuillessa ympärilleen hulluna. Uusi oksa katkesi. Sessa teki pysähdyksen ja jäin sen viereen kuuntelemaan. Mitä se muka kuuli? Olihan sillä parempi kuulo kuin mulla, mutta kuitenkin. Nykäisin tamman liikkeelle, se otti yhden askeleen ja hyppäsi sitten voimalla taaksepäin kun edestämme juoksi kaksi jänistä. Itse säikähdin niitä, mutta Sessa ei ennen ole pelännyt maastossa mitään. Tamma hengitti pinnallisesti, koittaen saada hengitystä tasaantumaan. Taputin Sessaa ja sopersin sille, ettei ollut mitään hätää.

Olikohan Sessasta tullut vanhuuden höperö? ajattelin, kun vihdoin sain tamman liikkeelle ja raviin, joka oli kuitenkin astetta reippaampi kuin äsken. Juoksin tamman tahtia, vaikka koitinkin saada sitä hidastamaan. Päähäni ponnahti äitini kysymys, enkö haluaisi jo isompaa hevosta? Sellaista, jolla voisi kunnolla kilpailla. Karistin ajatuksen päästäni ja käännyimme Sessan kanssa vasemmalle, jonne näytti kyltti Leijonalaaksoa kohti.

Matka tallille meni nopeasti sillä Sessa ravasi kovaa, niinkuin yleensäkin kun mentiin kotia kohti. Keskityin hengitykseeni. Olin hengästynyt ja puuskutin hieman. Vilkaisin Sessaa, jossa ei näkynyt liikkumisen merkkiäkään. Punaiset tallirakennukset näkyi jo, pian perillä. Sessa hörähti kovaäänisesti ja joku vastasi sille. Kun pääsimme puiden seasta, aloin hidastamaan vauhtia ja sain Sessankin kävelemään. Taputin tammaa ja talutin sen suoraan talliin ja sen viileään suojaan. Pääsin Sessan karsinaan ja riisuin suitset. Vein suitset paikoilleen ja hain kaapista kaksi porkkanaa, jotka katkoin käsissäni ja tiputin sitten Sessan ruokakippoon. Otin suojat pois jaloista ja harjasin tamman kertaalleen vielä läpi ja tarkistin, ettei jaloissa ollut mitään.

Pistin ponille riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä kohti tarhaa, mutta pysähdyimme hetkeksi vihreälle ruohomättäälle. Annoin Sessan painaa päänsä ruohon sekaan ja se alkoi ahnaasti nyhtää ruohoa. Taputtelin tammaa ja selvitin sen pitkäksi venähtänyttä harjaa. Poni söi vihreää hyvällä ruokahalulla ja kuvittelin jo kuinka suuri sen maha on kun se pääsee laitsalta. Kesä tuli jo kovaa vauhtia, vaikkakin viime vuonna tähän aikaan, oli jo melkein 20 astetta lämmintä. Nyt pitäisi ottaa kaikki irti mukavista viileistä keleistä, jolloin ei hionnut heti kun astui pihalle. Nykäisin pettyneen näköisen ahnaan ponin pään maasta ja talutin sen marttakerhoon.