23. helmikuuta -15 / Varpu tulee! (Jonna)

Killeri pörräsi mun ympärilläni kuin ampiainen. Meidän edellä Miika koetti Varpun kanssa saada jäästä kärsivää tallin ovea auki. Se kiroili joka hetki kovempaa, jonka vuoksi oli ihan hyvä ettei ketään vierasta ollut lähettyvillä. Anette mun takana naureskeli Taran kanssa. Meillä oli käynyt tuuri - me saatiin tänään liikuttaa Killeri ja Tara, koska ne olisivat olleet muuten yhdellä vapaapäivällä liikaa. Molemmat keräsivät energiaa räjähdysmäisesti, miksi Jewell oli ilmoittanut niiden täytyvän saada liikutusta.

Kaikki tiesi, että Killeri oli mun lempihevosia. Siinä oli potkua, toisin kuin useissa tuntsareissa. Toinen oli tietty Anna, joka oli kaikinpuolin hauska. Kun katraaseen lisäsi vielä Roudan, oli mun unelmatalli täynnä. Nyt en voinut kuin nauraa ruunan ravatessa ympyrää, eikä se pysähtynyt vaikka mitä tein. Kerran jouduin komentamaan tiukasti, kun se päätti nyt riittävän odottelun ja ryntäsi laukalle, mutta kun ei päässytkään mihinkään, loikkasi aivan kynttiläksi taivaisiin. Hyvä päivä siis taas.

Kun Miika vihdoin sai tallin oven auki, Anette hurrasi. Se sai jätkän virnistelemään vähän liikaa, minkä vuoksi siristin silmiäni. Tietenkin ääliö sen huomasi ja näytti kieltään. Mutta tiedättehän, kyllä kavereita pitää suojella Miikan kaltaisilta viimeiseen tippaan saakka.

Killeri viime kesänä kansallisissa koulukilpailuissa

Puolen tunnin kuluttua me oltiin jo isossa maneesissa kaikki kolme. Killeri oli liikkeessä jo kun heitin oikean jalkani sen selän yli, kuten aina. Sinä päivänä hevonen teki parastaan. Killeri oli tietenkin hieman sählä, kuten aina, mutta kokosi itseään paremmin eikä mun tarvinnut ottaa ohjista kuin pikkurillillä. Pidättäessä se oli hieman vastaan, mutta muuten olisin voinut mennä sen kanssa kisoihin vaikka heti. Taisin muidenkin silmään puhkua intoa, kun painelimme menemään niin hienoa ravia (Killerin liike oli joustavaa ja lennokasta), että Anette ja Miika vain virnuilivat meille. Tunsin, kuinka pitkä, vaalea poninhäntä heilui puolelta toiselle ravin tahdissa. Ymmärsin täysin, miksi tämä hevonen oli menestynyt myös kansallisissa luokissa.

Anette tuntui pitävän Tarasta. Vaikka sekin oli estekentiltä tullut Killerin tavoin, se näytti ihan sutjakalta tapaukselta. Olin itse koeratsastanut sen Leijikseen, joten tietenkin se oli hyvä hevonen. Aina välillä se osoitti tammamaisuutensa tiukalla potkulla, mutta Anette vain nauroi ja lupasi hevoselle, ettei tee mitä ikinä tekikään toiste.

"Varpu tulee!" kuului äkkiä karjaisu ja Miika rynni toisesta päästä maneesia pitkällä uralla täyttä laukkaa. Killeri ilmoitti salamannopeasti että MINÄKIN HALUAN ja kun ei taaskaan saanut, ensin heitti pienen pukin ja heti perään hyppäsi ylös.

"Idiootti!" huusin sähisevään sävyyn Miikalle, joka virnisti.

"Teillä meni ihan liian hyvin, piti mun jotenkin saada toi hymy pois sun naamalta!" jätkä ilmoitti voitonriemuisesti. Näytin hapanta naamaa, mutta annoin Killerille pitkät ohjat. Se pärski hieman heitellen päätään vapautuneesti.

Toisaalta, päivän huvittavinta oli, että "Suokkiputet on ällöjä" -puolueen puheenjohtajan Miikan alla oli porukan ainoa suomenhevonen. Ehkä Jewell oli saanut sen vihdoin aivopestyä?