14. maaliskuuta -15 / Pluviophile (Inka)

Tarinan taustalle sinun täytyy ehdottomasti pistää tämä!

Pluviophile
(n) a lover of rain;
someone who finds joy and peace of mind during rainy days

Sadepisarat valuivat tallin katolta pisaroittain, yksi kaksi kolme neljä. Jonna kiroili kovaan ääneen kun sen jalat kastui (converset olivat läpimärät), mutta mun mielestä sade oli kivaa. Parasta se oli kesäisin, kuuman päivän jälkeen ja varsinkin jos sitä oli tukemassa ukkosen jylinä. Nyt se vain muutti maan loskaiseksi ja liukkaaksi, mutta en voinut olla hymyilemättä, kun seurasin pisaroiden kilpajuoksua ikkunaa pitkin. Jonna piti mua jokseenkin hulluna, olihan se mun kämppis ja tiesi kuinka mulla oli sadepäivinä tapana käpertyä keittiötasolle, joka oli aivan ikkunan alla ja tuijottaa ulos. Yleensä se teki mulle silloin lämmintä kaakaota ja käski pistää villasukat jalkaan, koska ikkuna veti hieman.

Jonnan ponnarilta karanneet vaaleat hiukset liimautuivat poskiin, kun kalpeaihoinen tyttö koetti selvitä Killerin kanssa sisälle leveistä ovista. Ne valuttivat vettä myös läpimärälle takille ja valuivat rinnuksia pitkin maahan. Se ravisteli päätään kuin koira, mua nauratti. Jonna tosin näytti siltä, että saattaisi sairastua pian, jollei pääsisi lämpimään. Onneksi Killeri oli ollut viimeinen hevonen, jonka täytyi nyt tulla sisään. Ohjasin ärsyyntyneen oloisen Jonnan aitalle, jossa oli iso lauma muitakin ihmisiä, kaikki sadetta karussa.

Leijikseen oli viimeisenä kuukautena ilmestynyt ihmisiä aivan räjähdysmäisesti. Yhdessä rykelmässä keskustelivat huoneessa kovaan ääneen vaaleatukkainen Anspe, brunette Jutta, geeliletti Oscar sekä suklaasilmät omaava Suvi. Tai ksuviksi se oli käskenyt itseään sanoa, mutta itse pidin liikaa tytön oikeasta nimestä. Suvista tuli niin mieleen kesä, lämpö ja kukkastuoksut, ettei mulle tullut mieleenkään sanoa blondia miksikään muuksi. Istuutuessani Jutan viereen isolle sohvalle, tunki nenään heti makean hajuveden tuoksu. Victoria's Secretiä, mitäs mutakaan. Osaisin varmasti tunnistaa niistä kaikki silmät kiinni haistellen.

Sadetta ei päässyt aitallakaan täysin piiloon. Ropina kuului kovana ja ikkunoihin rapsahteli pisaroita tasaiseen tahtiin. Jonna lysähti läpimärkänä suureen nojatuoliin, muristen jotain ääliömäisistä keleistä. Pyöräytin silmiäni sille. Sitä ei saisi nyt piristymään taas mikään, paitsi ehkä piparminttutee. Sitä aitalla ei ikävä kyllä ollut, joten sai nyt elää ilman. Siksi mä käännyin tuijottamaan apaattisesti ulos ja laskin pisaroita taas. Se sai kaiken tuntumaan rauhallisemmalta ja paremmalta. Tai ehkä mä vain olin täysin kahjo.

Ikkunasta näki omenatarhan, jossa tarhasivat Varpu, Ankka sekä Mari. Ne seisoivat sadeloimet yllään päät roikkuen, toisissaan aivan kiinni. Pitkistä otsaharjoista valui sadetta kuin purona.

Ja mä rakastin sadetta, vaikka kaikki muut meni sitä piiloon.