Helena Nokkonen (hevosen omistaja)

© AP Photographie  cc by-nc-nd 2.0

Helena Nokkonen on jokseenkin introvertti persoona, joka ei ole ryhmässä ensimmäisenä kertomassa omaa mielipidettään. Aluksi saatetaan olla hiljaa ja seuraillaan enemmänkin vierestä, mutta oma kanta kerrotaan kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Osa saattaa erehtyä luulemaan naisen hiljaisuutta itseluottamuksen puutteeksi, mitä se ei ole. Pienemmässä porukassa Helena tuntee olonsa mukavammaksi ja avaa suutaan tällöin useammin. Suuri porukka on naisen mielestä stressaamisen arvoinen asia, jolloin juttelutuulen kehittyminen kestää hieman kauemmin kuin pienemmässä seurassa. Helena omaa todella pitkän pinnan ja nainen osaa olla lähes tulkoon kaikenlaisissa tilanteissa tyynenrauhallinen. Siitä, että tarkoittaako tyyneys tässä tilanteessa samaa kuin järkevyys, voidaan olla kahta eri mieltä. Helenan omasta mielestä viisaat ehdotukset saattavat toisinaan pitemmällä mietinnällä olla niitä vähiten viisaimpia.

Ulkonäkö on ollut aina Helenalle tärkeä. Nainen ei suostu lähtemään ulko-ovesta, mikäli silmät ei ole rajattu, kulmat eivät ole ojennuksessa ja huulet maalattu tummanpunaisella. Ruskeasilmäinen Helena kietoo yleensä tummat sotkuiset hiuksensa letille tai nutturalle. Harvoin naista näkee tallilla hiukset auki. Pituutta naiselta löytyy vähän reilut 170 senttimetriä. Tallilla nainen kulkee aina ratsastushousut jalassa ja jokin paksu, joko punainen, ruskea tai tummanvihreä, huppari päällä. Ilmojen lämmettyä jalkaan saattaa eksyä shortsit ja jokin kevyempi lyhythihainen. Vaikka nainen onkin neuroottinen oman ulkonäkönsä suhteen, ei hän tuomitse muita ulkokuoren perusteella. Hänelle on tärkeää, että läheiset ystävät ovat niitä keille voi puhua ihan mistä tahansa.  Ystävystyminen saattaa kestää hieman kauemmin kuin yleensä, mutta luottamuksen saatuaan Helenasta saa varsin empaattisen ystävän, joka osaa myös kuunnella.

Naisen molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Hän jäi orvoksi 12-vuotiaana ja on asunut uudessa perheessä kuusi vuotta, minkä jälkeen muutti omilleen. Helenan hieman sisäänpäin kääntynyt luonne saattaa osittain olla vanhempien kuoleman syytä, vaikkakin nainen on pienestä pennusta lähtien ollut hieman hiljaisempi ja mietteliäämpi. Luonteenpiirre kuitenkin alkoi hallita Helenaa yhä enemmän traagisen tapahtuman jälkeen. Helena on harrastanut hevosia kymmenvuotiaasta lähtien, johon mahtuu myös kahden vuoden totaalitauko. Ressu on naisen ensimmäinen oma hevonen, joka on Helenan rento harrastusponi ja henkireikä. Hevosten kanssa nainen on oma tyyni itsensä eikä menetä hermojaan rasavillinpienkään karvakorvien kanssa.