Marian ja Tompan päiväkirja

- Onko sulla nyt kaikki? varmistin iskältä varmaan kuudennen kerran. Iskä oli lähdössä firmapakullaan, meikä ajaisi Tompan itse. Jännitti, eihän mulla ollut edes pikku-e:tä, mutta meidän yhdistelmä painoi sen verran vähän, että saisin sen kuljettaa ilmankin peräkärrykorttia. Toki pikkueekin oli tulevaisuudensuunnitelmissa, mutta kun kortti oli tullut käteen vasta aika tasan kaksi kuukautta sitten, en ollut sitä vielä kerennyt hankkia.
- On, on. Penkit, suitset, harjat, suojat, martingaali, sadetakki, loput on kait kotona?
- Juu. Laitetaanko heppa purkkiin ja mennään?

Oli hiostavan kuuma, lämpötila kohonnut 28 celsiusasteeseen ja aurinko porotti taivaalta kuin hullu. Päälläni oli vain bikiniyläosa ja minishortsit, toki laittaisin paidan päälle uudelle tallille. Tomppa-parka oli kuumissaan ryystänyt vettä tänään enemmän kuin normaalisti, vaikka seisoi paikoillaan. Ei ollut ihmisille helppoa helleaika, mutta ei totta vie hevosillekaan.

Tomppa oli harjattu jo valmiiksi, lointa en todellakaan tällä säällä laittaisi, eikä ori suostunut liikkumaan kuljetussuojat jalassa, joten puin herralle riimun ja naksautin ketjunarun kiinni päitsiin. Ori lähti hyvin laiskasti seuraamaan minua, ilman minkäänlaista aiettakaan lähteä omille teilleen. Raukkaparka, liian kuuma toisella. Kopituskin sujui helposti, Tomppa alkoi mielellään mussuttaa heiniään, kun vaihdoin narun kopissa olevaan paniikkilukolliseen naruun ja iskä sulki takapuomin ja sillan.
- Jätänkö pressun auki?
- Joo, mä avaan nää ikkunat myös mutta täällä on kyllä hullun kuuma, että jätä se auki, eihän tässä oo pitkä matka.

Ajomatka sujui hyvin, en ajanut autoa ojaan enkä muutenkaan romuttanut sitä tai hevosta. Muiden autoista ei sitten puhuta... Ei vais, hienosti selvisimme. Perillä Leijonalaaksossa olimme hieman puolenpäivän jälkeen. Pysäytin kopin parkkipaikalle, ja piakkoin punaisesta talosta, jonka oletin päärakennukseksi, koikkelehti ulos niin ikään punatukkainen, reilu parikymppinen nainen.
- Jewell Virta, nainen esittäytyi ja ojensi kätensä, johon tartuin.
- Maria Lehtonen, jaa sä oot sitten ilmeisesti tallin omistaja?
- Jep, vaikken ehkä siltä näytäkään, nainen naurahti. - Tomppa on varmaan kopissa, ja haluaa varmaan pois?
- Juu.
- Tuo iso tallirakennus, tuolla päässä on ovi, neljäs karsina vasemmalla. Vaikka Tomppa voi toki mennä suoraan tarhaan, kummin vain.
- Ehkä mä voisin viedä sen suoraan tarhaan, tässä on kuitenkin vielä monta tuntia ennen sisälle hakemista, tuskin se tuolla tallissa yksinkään haluaa seistä.
- Selvä homma, mä haen sitten Surkun tuolta kolmostarhasta, että pääsevät kaksin tarhaan.
Nyökkäsin ja otin varustekaapista Tompan ketjunarun, jonka kanssa hyppäsin koppiin sisään. Isä avasi sillan ja odotti puominavaamislupaa, jonka sai, kun minulla oli Tompsu ketjussa kiinni paniikkilukkonarun sijaan. Kuten tavallista, rautias tuli kopista vikkelästi kovalla ryminällä, jonka jälkeen jäi sieraimet väristen korvat hörössä seisomaan kopin taakse.
- Pössi, tuu nyt, pääset tarhaan, puhelin orille ja rapsutin sitä säästä, jonka jälkeen lähdin taluttamaan herraa päätallin ohi kolmostarhan luo. Jewell tuli juuri ilmeisesti Surkun kanssa kolmostarhasta, sulki portin ja lähti taluttamaan oria pidemmälle, viittoen minua seuraamaan. Tomppa hösäili omiaan ja pomppi muka innoissaan paikallaan, mutta eipä minulla asialle paljonkaan ollut merkitystä, joten etenimme hieman erikoisesti pomppien, mutta suht normaalia vauhtia kuitenkin. Vähän Tomppa yritti kiirehtiäkin, mutta muistutin olemassaolostani ja kaikki oli taas hyvin.

Tompan ja Surkun tarha oli melko kaukana tallista, pienessä saaressa lähellä järven rantaa, niin lähellä, että saarta ja mannerta yhdisti vain pieni silta. Tomppa kulki sillan yli tottuneesti, olimmehan suunnistaneet ja matkaratsastaneet, sekä hypänneet maastoesteitä ja maastoilleet. Tompan ja Surkun tarha oli lähes kokonaan metsää, liekö tuo ihmekään, jos tarha on nimeltään metsätarha. Orit hörisivät toisilleen jännittyneinä, ja me Jewellin kanssa oltiin varmaan vähintään yhtä jännittyneitä, mutta pian kumpikin raudikko lähti rauhallisesti lampsimaan metsän varjoon ja laski päänsä alas mustikanvarpuja mutustellen. Huokaisin helpotuksesta, näppäsin äskolmosellani kuvan kaksikosta, laitoin sen facebookiin ja lähdin Jewellin perässä läntystämään takaisin tallipihalle grillikatoksen ohi.

Iskä oli omatoimisena poni-isänä rahdannut Tompan penkit ja päävehkeet sekä martingaalin päätallin satulahuoneeseen, ja oli juuri asettelemassa Tompan tummansinistä sadelointa ovessa olevaan loimitelineeseen. Minulle jäi siis vain harjojen ja suojien raahaaminen satulahuoneeseen, jonka jälkeen Jewell esitteli minulle tallituvan ja ojensi kaappini avaimen, jonka jälkeen jatkoi kierrosta tilusten ympäri. Totesin kierroksen jälkeen, että Tomppa saisi tänään vapaapäivän ja tutustua rauhassa talliympäristöönsä, joten kävin vain rapsuttelemassa sitä tarhassa, sekoittelin iltapuuron ja lähdin ajelemaan kotiin.


den första