15. helmikuuta -15 / Ne ei pysty pysäyttää meit (Konsta)

"Mitä äijät, mikä boogie? Mä oon messis mitä ikin tapahtuuki!" Miika hoilotti kuin viimeistä päivää. Jos en olisi ollut niin pasifistinen sielu, olisi voinut olla hyvin mahdollista, että sillä olisi pian ollut musta silmä. En suoranaisesti ollut suomiräpin suurin ystävä enkä varsinkaan Fintelligenssin. Olin ollut hieman yllättyneen vaikuttunut Elastisen suorituksesta Vain Elämää -sarjassa, mutta en kyllä vieläkään halunnut kuunnella mitään niin järjetöntä kappaletta kuin Mikä Boogie.

Tänään oli tullut uusi väkirehutilaus, joten Leijonalaakson lumisella pihalla nökötti iso kuorma-auto. Näin monelle hevoselle tilattiin rehuja kerralla aina monta lavaa. Kaura meille tuli räpäkköläisiltä maanviljelijöiltä, mutta kivennäiset, myslit, proteiinit ja muut appeet tulivat suurilta valmistajilta. Ja tietenkin jonkun piti olla purkamassa sitä lastia. Jewell oli aina mukana, mutta lähes hukkui paperityöhön, joten ei ehtinyt auttaa paljoa. Lavoihin sidotut säkit kuljetettiin käsitrukilla rehuhuoneeseen, joten hommassa ei sinänsä ollut paljoa fyysistä työtä, mutta ne parit irtonaiset säkit painoivat kuin synti. Vaikka mä en ollutkaan maailman miehisin mies, niin olin mä silti miehisempi kuin yksikään tytöistä. Ja tiedättehän, tää oli miesten työ.

Miika ei koskaan pannut pahakseen käyttää lihasvoimaansa vaan painoi menemään pelkässä hupparissa yhä rallatellen ärsyttävästi. Pyörittelin silmiäni ja sen nähdessään Miikan äänen volyymitaso nousi vielä korkeammalle.

"Muistinko muuten mainita, että meille tulee uusi työntekijä?" Jewellin ääni kuului tallin oven suusta. Se selaili jotain papereita kädessään, kunnes lopulta luovutti ne kuorma-auton kuskille. Punainen tukka oli vedetty korkealle ponihännälle ja siitä karkaili useita hiussuortuvia kasvojen eteen.

"Oikeesti?" Miika kysyi ja LUOJAN KIITOS hyräilyn lopettaneena.

"Oikeesti. Nimi on Anette Lieska", Jewell aloitti, huomasi Miikan innostuneen ilmeen ja jatkoi, "ja säkin käyttäydyt sitten kun aikuinen etkä kuin joku teini-ikäinen poika!"

"Osaaks Miika käyttäytyy mitenkään muuten?" mutisin ja Jewell virnuili. Miika koetti näyttää loukkaantuneelta. "Koska sit multa on ainakin mennyt se täysin ohi.

Miika nosti nenänsä taivaisiin ja marssi mukamas kimpaantuneena tiehensä. Jewell virnisti mulle vielä yhden kerran, kunnes alkoi purkamaan itsekin lastia.

Mäkin hymyilin jatkaessani hommia, mutta se kuihtui pian kun tajusin mitä hyräilin.

Ne ei pysty pysäyttää meit.