29. huhtikuuta -15 / So much for my happy ending (Jonna)

Warnings: kiroilua, mitä tapahtuu kun joutuu tekemisiin miesten ja päihteiden kanssa

Kaikki tietää, että se olen yleensä minä joka rämpii neljältä yöllä kämpille räkäkännissä. Siksi mäkin meinasin saada sydärin, kun heräsin yöllä rikkoutuvan esineen ääneen. Vilkaistuani kelloa kirosin kovaan ääneen ("mä en niin nyt jaksa mitään helvetin murtovarkaita") ja loikkasin sängystä. Tepsutin yöpaidassa mun huoneen ovelle ja raotin sitä. Mikään ei valmistanut mua siihen, mitä näin ja olin pyörtyä järkytyksestä.

Inka istui maassa särkyneen lasin vieressä. En ollut varma, itkikö vai nauroiko Inka. Ehkä molempia? Aina niin tarkasti tehdyt rajaukset olivat pitkin poskia ja yksi rakennekynsistä näytti katkenneen. Mä en ollut ikinä nähnyt Inkaa sellaisena. Sen vaattet olivat märät läikkyneestä nesteestä, mutta en voinut olla varma oliko se peräisin nyt rikkoutuneesta lasista vai jo vanhaa. Melkein juoksin Inkan huoneeseen, tartuin se isoimpaan olohuppariin ja kirmasin tytön viereen.

Inka vaihtoi paidan mitään sanomatta huppariin. Vedin sen ylös istumaan sohvalle ja näin kyyneleet. Mun paras ystävä haisi ensimmäistä kertaa elämässään vanhalle viinalle ja käpertyi mun viereen pieneksi kippuraksi. Kiedoin kädet ympärille.

"Soita se My Happy Ending", kuiskasi hauras ääni, jonka pystyi vain vaivoin tunnistamaan Inkaksi.

Mä en ollut kuunnellut Avril Lavignea vuosiin, mutta Inka oli löytänyt levyn mun varastoista. Teininä olin ollut ihan Lavignen ykkösrivin fani mustine kajaaleineni ja luomiväreineni. En tienny, mistä Inka yhtäkkiä päätti haluavansa kuulla kyseisen biisin, mutta en kysynyt. Laitoin vain soimaan.

So much for my happy ending...

Istuuduin takaisin Inka viereen, kun toinen veti syvään henkeä. Näin taistelun, kuinka nainen koetti olla itkemättä.

"Sillä on jo toinen", Inka töksäytti ylättäen. Terävä nielaisu. "Valtterilla on jo toinen."

Let's talk this over
It's not like we're dead
Was it something I did?
Was it something you said?

Ääni sortui ennen lauseen loppua, mutta sain silti viimeisistäkin sanoista selvää. Inka itki kovempaa kuin olin nähnyt koskaan sen itkevän, puristaen sormiaan tiukkoihin nyrkkeihin hupparin hihojen ympärille. Sadepisaroita ropisi ikkunaan.

Don't leave me hanging
In a city so dead
Held up so high
On such a breakable thread (breakable thread)

Mä olin huono lohduttamaan, joten en osannut kuin vetää Inkan lähemmäs itseäni ja toivoa, että se riitti. Inka ei kuitenkaan ollut vielä ihan valmis.

"Minja sanoi, että Valtterilla on ollut se muija jo kuukauden."

You were, all the things I thought I knew
And I thought we could be

Mutta Inka ja Valtterihan olivat eronneet kaksi ja puoli viikkoa sitten.

You were everything, everything
That I wanted (I wanted)
We were meant to be, supposed to be
But we lost it (We lost it)

Kun mä tajusin mikä Inkaan oikeasti sattui, haukoin henkeä. Inka itki lisää, sen silmät puristuivat yhteen tuskasta. Musta tuntui, että taannuin ihan siihen samaan tyttöön, joka olin Avril Lavignea kuunnellessani ollut ja hyppäsin seisomaan. Kaivoin Inkan laukusta sen puhelimen, etsin sitä tiettyä numeroa. Kun olin jo soittamassa Valtteri Haajan numeroon, katsahdin Inkaan. Ei. Inka ei kestäisi enää kuulla koko jätkästä, vaikka kuinka huutaisinkin sille. Käperryin uudestaan bruneten viereen.

Toivoin silti, etten näkisi koko miestä enää ikinä. (Vaikka sen naamaan olisi varmasti sopinut mustelma silmän tienoille.)

All of our memories so close to me
Just fade away
All this time you were pretending
So much for my happy ending

Pian Inka alkoi laulaa musiikin mukana niin kovaa kuin jaksoi. Musta tuntui, ettei se enempää tarvinnutkaan.