2. maaliskuuta -15 / Pet-- Piru on irti (Miika)

"Kantapäät alas! Kyynärkulma! Selkä suoraksi!" karjuin kentän laidalta Helylle, joka juuri hyppäsi Pirun kanssa pientä ratatreeniä. Tyttöparka koetti kovasti olla välittämättä mun kommenteista, jotka totta puhuen oli aivan perättömiä. Hely oli taitava ratsastaja, eikä omistanut mitään huutamistani virheistä. Inka lätkäisi mua takaraivoon, sillä oli tapana tehdä niin, ja käski olla hiljaa tai häipyisin maneesista. Me oltiin isossa maneesissa. Meidän kahden lisäksi katsomossa oli joku blondi, Floran hoitaja, mutta enempää en tiennyt. Sillä oli musta Kingslandin toppatakki, tummansiniset HV Polon ratsastushousut sekä Mountain Horsen jodhpurit. Se kertoi kaiken.

Käänsin katseeni taas Helyyn, jonka neljän esteen rata oli juuri ohi. Piru pärskäteli kuin mikäkin leffaheppa, kun tyttö siirsi sen käyntiin ja käveli kohti. Se katsahti hoitajatyttöön hieman hämillään (Hely ei oikein pitänyt yleisöstä), mutta kääntyi sitten meihin kahteen päin. Sähäkkätukkaisen bruneten naama punoitti ja paljasti, että kyllä ratsastaessa tuli kuuma tuli tälläiselläkin säällä. Helyllä oli päällään tosin vain toppaliivi ja fleece, joten hommia oli selvästi saanut tehdä.

"No, herra valmentaja, miten meni?" Hely kysäisi ja melkein onnistui kuulostamaan rennolta. "Vai oliko silmät ihan toisessa suunnassa? Kenties liinaharjaisessa tammassa?"

Irvistin syyllisyyttäni. Inka näytti siltä, että läpsäisi taas, joten nostin kädet pääni suojaksi.

"Muru hei, älä viitti lyödä", vaikersin ja Inkan oli pakko naurahtaa. Inka otti mut aika harvoin tosissaan.

"Olisko sun aika ite nousta selkään? Anna mennä vaan", Inka tokaisi. Mä katsoin sitä kuin hullua, olihan mulla jalassa vaan farkut ja ohuet kangaskengät. Hely hihkaisi ja hyppäsi alas ruunikon suomenhevosen selästä. Huokaisin ja loikkasin katsomon kaiteen yli alas maneesin pohjalle. Mulle lätkästiin ohjat käteen, punnersin itseni selkään ja kokosin ohjat. Piru tuntui vahvalta, paljon vahvemmalta kuin olin koskaan kuvitellut. Ehkä se liittyi jotenkin pieneen Helyyn, en voinut kuvitella sen pitelevän tälläistä pakettia käsissään. Kun nostin laukan, oli ori sinkaista eteenpäin. Otin sitä kiinni, saaden hevosen laukkaamaan lähes paikallaan kuumuen.

"Ei kai sulla oo hankaluuksia?" huusi Inka katsomosta. Olisin irvistänyt sille, jos olisin ehtinyt. Lopulta sain laukan kulkemaan haluamaani vauhtia, mutta Piru oli yhä vahva. Kun lähdin kohti ensimmäistä pystyä, tunsin kuinka se suorastaan räjähti kohti estettä. Esteen jälkeen käänsin tiukasti pystyn ja okserin sarjalle. Ori ylitti sen ongelmitta. Nautin hevosesta koko ajan enemmän, se oli niin innoissaan, että meininki tarttui muhunkin.

Piru kääntyi vaikka euron kolikon ympäri jos halusin. Hely oli rakentanut loistavan radan, jossa pystyi ratsastamaan monia erilaisia linjoja ja teitä. Pirulla oli voimakas laukka ja vaikka se olikin koko ajan vahva edestä, kuunteli se myös apuja ja oli ryhdikäs. Totta puhuen, en ollut koskaan pitänyt suomenhevosista. Mulle ne oli aina olleet laiskoja ja taitamattomia ravureita, mutta Leijonalaaksossa sain koko ajan uusia kokemuksia. Piru tuntui hyvältä estehevoselta ja tiesin sen olevan puttejen parhaimmistoa mitä tuli hyppäämiseen. Kun vihdoin hidastin vauhtia raviin ja annoin orille ohjaa, se venytti kaulaansa alas pärskien onnellisesti. Pysähtyessäni taas katsomon yleisön kohdalle, Hely hymyili näyttäen tietävän tarkalleen mitä mietin.

"Aika uskomaton, eikö?" nainen kysyi ja en väittänyt vastaan.

"Kyllä tost Miikasta vielä putteihminen tulee", Inka sanoi nyökytellen päätään varmana asiasta. Pyöräytin silmiäni. Piru oli kyllä loistava ja mun ihastumisen huomasivat kyllä muutkin. Inka virnisti. "Seuraavaks se onkin sitten kisat! Mitä jos tää Miika viekin sun hevosen Hely?"

"Viekööt. Sitten on ainakin peto irti!" nauroi Hely, joka oli saanut kuunnella Miikan vuoksi Peto on irti -kappaletta koko aamupäivän, mitä oli keskitallissa viettänyt.

"Siinähän nauratte. Me voitettaisiin kaikki mihin osallistuttaisiin", mahtailin ja taputin hionnutta oria. En seisottanut sitä kauempaa, vaan lähdin kävelemään uraa pitkin. Jewellin ilme oli varsin sanoinkuvaamaton, kun se tuli katsomaan miten Pirun ja Helyn estetreenit meni.

"Joko toi ratsastaja ei oo Hely tai sitten se on miehistyny yön aikana aika reilusti", nainen tokaisin kovaan ääneen - puhuen Helylle, joka nauroi.