10. huhtikuuta -15 / Jaffaa vai kokista? (Miika)

Voisikohan tätä nyt sanoa spin-offiksi? No, ainakin lyhyeksi.

Se oli varmasti mun siihen astisen elämäni suurin päätös. Seisoin Ristijärven S-Marketin käytävällä kahden mun kaverin kanssa, jotka kinastelivat keskenään. Kysymys oli koko illan ratkaiseva asia, ehkä loppuelämän: Jaffaa vai kokista? Tai ainakin ne kaksi ääliötä saivat sen kuulostamaan jotenkin suurelta ongelmalta. Lopulta tuhahdin molemmille, nappasin kokiksen koriin ja lähdin katsomaan aivan toisenlaisia juotavia. Olin jo käätymässä ympäri, kun mun silmäkulma rekisteröi tutun naaman kävelevän limsahyllylle. Iiro ja Tuomas kiistelivät yhä keskenään, nyt jo jostain toisesta aiheesta.

"Jonna!" mä parkaisin, vähän liian kärsivästi. Blondi vilkaisi mua pahasti. Sen suunnitelma oli selvästi ollut olla huomaamatta mua. Se tuijotti pullovalikoimaa, kun katsoin sen koria. Vau. Sipsiä, karkkia ja suklaata enemmän kuin yksi noin pieni ihminen saisi varmasti syötyä. "Oho, onko sulla jotkut juhlat?"

Kohotin kulmaani ja viittasin koria. Jonna huiskautti toista kättään ilmassa kuin tyrmäten koko ajatuksen. Tuomas ja Iiro olivat hiljentyneet, jäänet katsomaan mua kärsimättömästi, mutta ehkä vähän uteliaina. Jonna veti hiussuortuvan korvan taakse, mutta se valahti heti takaisin kasvoille.

"Kaikkea muuta", nainen sanoi vähän surullisesti ja valitsi kaksi pulloa kokista. "Inka ja Valtteri eros. Meillä on kämpillä aina näissä tilanteissa turvauduttu lohtusyömiseen, joten turvaudutaan nytkin. Vaikka fiilis on kuin juhlissa, koko talli tuntuu olevan meillä... Hely lintsas töistäkin, lisäksi Suvi ja Jutta on meillä kanssa."

Pyöräytin silmiäni. Naiset! Eron takiako piti noin paljon kaloreita ahtaa sisäänsä?

"Turpa kiinni, voisi luulla sun ajattelevan meidän olevan lihavia", Jonna mutisi.

Mitä, olinko mä puhunut ääneen? Tietääkseni en, ehkä toi piru osasi jo lukea ajatuksiakin.

"Miten vaan, mun pitää varmaan mennä", mä mutisin ja osoitin mun kavereita. Jonna kohautti kulmiaan tavalla, joka sanoi "ihan kun mua kiinnostaisi", kääntyi ympäri ja marssi kohti kassoja.

Enkö mä saanut enää käydä edes kaupassa ilman Leijonalaakson omituisia ihmisiä?